lauantai 8. tammikuuta 2011

Kootut selitykset halki Suomen raiteelta 1, lähtöaika on muuttunut

Olen seurannut mielenkiinnolla liikenneministeri Vehviläisen esiintuloa VR:n jokatalvisen pakkassirkuksen tiimoilta. Lähestyvien vaalien, köh, anteeksi, tinkimättömän ammattitaidon nimissä onkin hyvä nostaa kissa pöydälle jo näin varhaisessa vaiheessa. Perspektiivintajuisimmat äänestäjät onneksi muistavat, että suomalaisilla kiskoilla eivät ole pariin talveen liikkuneet kunnolla kuin erilaisiin säätiloihin ja vuodenaikoihin liittyvät tekosyyt. Mutta se Vehviläisestä, tämän tekstin kiukku on suunnattu lähinnä VR:n suuntaan, kahdestakin eri syystä. Junaliikenteen, toisin kuin kepun kanssa joutuu oleman jatkuvasti tekemisissä, ja kepulaiselle ministerille vittuilu on nykypäivänä niin naurettavan helppoa, etten taida lähteä sille linjalle, tällä kertaa.

Jopa rakkaan liikenneministerimme selvityspyyntöä mielenkiintoisempi oli VR:n ja liikenneministeriön selvitys. Tiivistettynä: Vr:n ongelmat johtuvat heidän itsensä mukaan riittämättömästä rahoituksesta. Ongelman ratkaisuna VR puolestaan näkee junavuorojen pysyvän karsimisen talviaikoina. Ainakin VR:n johdossa tunnutaan tietävän, miten hiljennetään selvitystä kiukkuisesti vaativa ministeri. Pieni vihjaisu, että valtion olisi syytä höllentää kukkaronnyörejään, niin ongelmat palautetaan takaisin maton alle. Ihmettelen, miksi kukaan ei pyydä tarkempaa ilmoitusta siitä, miten VR:n rahoituspohjasta yhtäkkiä tuli riittämätön ja miten ainoa ratkaisu voi olla, että valtionyritys huonontaa palveluaan entisestään. Tarkoitan siis sitä, että kyllä vielä muutama vuosi sitten junat liikkuivat huomattavasti nykyistä vikkelämmin, ja mikäli oikein muistan, myös lipun hinnat olivat nykyistä edullisempia. Ja jos VR:n tekeminen ei muuten vaikuta riittävän päättömältä, voidaan tv-kameroiden eteen kaivaa joku johtaja, joka kertoo ongelmien johtuvan siitä, että osa kalustosta on niin, voi niin vanhaa. Anteeksi herra VR, mutta valitettavasti jokainen kiskoilla matkustava tietää, että ongelmat ilmenevät nimenomaan uusimman kaluston kanssa, ja mikäli muistan oikein, myönsitte sen myös itse viime talvena.

Minun vinkkelistäni VR:n ongelma kyllä liittyy rahoitukseen, mutta ei suoranaisesti käytettävissä olevien eurojen määrään. Ongelma on niissä tietoisissa valinnoissa, joita VR on kalustohankinnoissaan tehnyt. Oli tietoinen valinta ostaa kalustoa Etelä-Euroopan maista. Tiedossa oli, että näiden kyseisten junien toimintakyvyn ylläpito talviolosuhteissa vaatii kaluston sulattamista joka yö. Oli tietoista, että VR:llä ei ole riittävästi tähän tarvittavaa hallikapasiteettia ja laitteistoa. Nyt, kun talvet eivät kadonneetkaan Suomesta minnekään, sitä hallikapasiteettiä pitäisi rakennuttaa. Ja näin, rakkaat ystävät, meillä on riittämätön rahoituspohja.

Yhtä käsittämätön selitys "riittämätön rahoitus" on liikenneviraston osuudessa, eli raideverkon ongelmista johtuvissa myöhästymisissä. Niin valtionhallinnossa kuin yksityisissä yrityksissäkin on ymmärretty tehostaminen lähinnä henkilöstön vähentämisenä. Kyllä minä tyhjäkäynnin poistamisen ymmärrän. En minäkään haluaisi maksaa omista rahoistani kenellekään siitä, ettei tämä tee mitään. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, tehostamisen pitäisi kuitenkin tuottaa tehokasta toimintaa. Eli rautalangasta: Koska kesällä ei tarvita ihmisiä lakaisemaan lunta vaihteista, ei heitä kannta myöskään palkata. Talvella näitä henkilöitä puolestaan tarvitaan, tällöin heitä kannattaa palkata. Lopputavoitteena on tyytyväinen asiakas, joka maksaa riistokalliin lippunsa mukisematta, koska saa vastineeksi laadukkaan ja täsmällisen kulkuvälineen. Jos palvelu toimii, valtaosa ihmisistä ymmärtää, miksi se myös maksaa.

Nämä virheostoksista johtuvat rahoitusvajeet ja henkilöstön vähentäminen tehokkuuden mittarina ovat oireita yritysmaailmaa laajemminkin vaivaavasta syndroomasta. Lisää tämän sairauden oireita voidaan lukea esimerkiksi VR:n vuoden 2009 tilinpäätöksestä. Linkin takaa löytyvä tiivistelmä kertoo, että VR kärsi vuonna 2009 huonosta vuodesta. Huonon vuoden oireita ovatkin esimerkiksi se, että yritys tuottaa voittoa 28,9 miljoonaa euroa, eläkevakuutusyhtiön kilpailutuksella on saatu aikaiseksi 13,1 miljoonan euron lisävoitto, henkilöliikenne ja VR-rata tuottavat voittoa, tavaraliikenteen tosin käydessä yli 35 miljoonaa euroa tappiolla. Tämä puolestaan oikeuttaa VR:n tapauksissa jatkuviin lippujen hinnankorotuksiin tappiollisen tavaraliikenteen saneeraamisen sijasta.

Mielenkiintoista, etten sanoisi. Minusta voittoa tuottavalla firmalla menee hyvin. Se, että ei pysty joka vuosi kasvattamaan voittoa edellisvuodesta, ei ole katastrofi vaan realiteetti. Ja vaikka rahan tekeminen onkin minkä tahansa liikeyrityksen pohjimmainen tavoite, on varmaankin luvallista kysyä, mihin tarkoitukseen voittoa tehdään? Ymmärrän sen, että yrityksen on tuotettava voittoa kyetäkseen turvaamaan tulevat investointinsa. Ymmärrän myös, että ihmiset, jotka ottavat riskin sijoittaessaan rahaa johonkin yritykseen ovat oikeutettuja saamaan voittoa, mikäli yritys menestyy.

Sitä puolestaan en ymmärrä, että VR:n kaltainen valtio-omisteinen monopoliyritys heikentää "tehostamisella" ja virheellisillä/riittämättömillä investoinneillaan kykyään tuottaa sitä palvelua, jota varten koko yritys on perustettu. Minusta on käsittämätöntä, että raideliikenteen monopolin ylläpito oikeutetaan sillä, että yksi yritys jatkaa tuottamansa palvelun järjestelmällistä huonontamista lyhyen aikavälin voitontavoittelun nimissä. Jos VR:n toimintatyyli on joka tapauksessa sitä, että se reagoi olemattomaan kilpailuun itse parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä käytä monopoliasemaansa tuottaakseen kustannustehokasta ja laadukasta palvelua, voitaisiin raideliikenne yhtä hyvin avata kilpailulle. Jos mikään muukaan yritys ei kykene parempaan suoritukseen, ainakaan VR:n ei tarvitsisi kantaa kaikkia haukkuja yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti