sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Internet ja järkevä lainsäädäntö - mahdoton yhtälö?

Käräjäoikeus tuomitsi Elisan sakon uhalla estämään asiakkailtaan pääsyn Pirate Bay -sivustolle. Elisa pitää tuomiota liian epämääräisenä ja ilmoittikin valittavansa hovioikeuteen. Epämääräinen oikeuden päätös toki onkin. Elisan kannanoton mukaan yhtiön olisi estettävä liikenne erikseen yksilöimättömistä IP-osoitteista sen kummemmin yksilöimättömille palvelimille. Jos kyseinen Elisa-case jotain osoittaa, niin sen karun faktan, että ilmeisesti myös maamme oikeuslaitos surffailee totaalisen pihalla tietoyhteiskuntaan liittyvistä asioista. Poliitikkojen kujalla olo on jo vanhaa tietoa, mutta näemmä joukossa on tilaa myös uusille tulokkaille.

Ennen kuin kukaan paikallinen kaisarastimo kiskaisee palkokasvin sieraimeensa haluan todeta, että tämä ei ole puolustuspuhe piratismille. Tekijänoikeuksien ja Internet-maailman yheensovittamisessa on vielä tekemistä, mutta ei mennä siihen nyt. Tämä teksti on vastalause huolestuttavalle ymmärtämättömyydelle, mitä tulee Internetiin lainsäädännöllisenä toimintaympäristönä. Minun pieneen mieleeni ei mahdu, miksi Internet nähdään jonain mystisenä mörkönä, jonka piirissä voimassa olevat lait tai periaatteet eivät voi toimia, vaan tarvitaan paniikissa säädettyjä uusia säädöksiä (jotka useimmiten eivät toimi, ainakaan halutulla tavalla).

Elisan Pirate bay -tuomio on loistava esimerkki. Väitän, että näin idioottimainen päätös on voitu antaa vain, koska tapauksen viitekehys on juuri Internet. Jos samat pelisäännöt siirretään reaalimaailman puolelle, koko tapauksen naurettavuus korostuu entistä selvemmin. Ettekö usko: noh, otetaan käytännön esimerkkien kautta.

Elisa on teleoperaattori. Palveluntarjoaja, joka hallinnoi tarvittavaa välineistöä ja infrastruktuuria. Elisan bisnes perustuu siihen, että se myy palvelua, jonka avulla asiakas saa yhteyden Internetiin. Jokainen asiakas voi käyttää tätä yhteyttä Internetin käyttömahdollisuuksien rajoissa. Internetin avulla on kuitenkin mahdollista tehdä paljon asioita, jotka esimerkiksi Suomen lainsäädäntö määrittelee laittomiksi. Tästä pätkästä kaikki ovat varmasti samaa mieltä. Tärkein kysymys on kuitenkin seuraava: jos Kalle käyttää Elisalta ostamaansa Internet-yhteyttä rikkoakseen lakia, kenen on vastuu? Kuka rikoksesta on tuomittava?

Ajatelkaapa, jos Suomen oikeuslaitos noudattaisi Elisaan kohdistettuja periaatteita myös reaalimaailman rikosten kohdalla. Kuvitellaan, että minä ostan rautakaupasta sorkkaraudan ja murtaudun sillä naapurini asuntoon. Murrosta saa kuitenkin tuomion joko rautakauppias, tai mahdollisesti sorkkaraudan valmistaja, sillä he ovat tuottaneet ja välittäneet minulle välineen, joka mahdollisti rikokseni. Vastaavasti ajan ylinopeutta poliisin tutkaan. Ylinopeussakko postitetaan kuitenkin joko tielaitokselle tai autoni valmistajalle, koska he ovat tarjonnet infrastruktuurin ja välineet rikokseni toteuttamiseen.

Kuulostaa täysin käsittämättömältä, eikö vain? Mietitäänpä Elisan saamaa tuomiota näistä lähtökohdista ja harkitaan, olisiko jo korkea aika ottaa se kuuluisa järki käteen myös Internet-maailmassa. Mikäli haluamme, että meillä Suomessa ylipäänsä on pääsy Internetin tietoväylille, emme voi olettaa, että operaattorit olisivat vastuussa siitä, mihin kaikkeen yksittäiset asiakkaat voivat heidän tuotettaan käyttää. Näillä periaatteilla emme itse asiassa voisi ostaa tai myydä juuri yhtään mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti