tiistai 29. marraskuuta 2011

Hesarin vaalikone vs. Timo Soini - surrealistin vaihtoehto?

Vaalikoneet ovat jänniä. On mahtavaa ajanvietettä tutkiskella, miten erilaiset tietokoneohjelmat rakentavat unelmien äänestyskohteita omien ja ehdokkaan monivalinta-arvausten pohjalta. Kun joukkoon lisätään vielä erilaisia painotuksia ja muutama jännä "valitse tästä listasta" -kysymys, on kasassa kohtuullisen monimutkainen soppa, jonka pitäisi paljastaa juuri sinulle sopivin ehdokas. Noh, totta puhuen olen itse nauttinut lähinnä epäsopivimpien listan ihmettelystä. Vaalikoneissa oleellisinta ovat mielestäni ehdokkaiden vapaamuoiset kommentit. Nämä kertovat kirjoittajastaan hieman enemmän kuin sattumanvaraiset monivalintatökkäykset ja saattavat jopa oikeasti vaikuttaa äänestyspäätökseeni.

Lähestyvien presidentinvaalien tiimoilta olen toistaiseksi tutustunut ainoastaan Helsingin Sanomien vaalikoneeseen. Kyseinen kone oli aika peruskauraa. Monivalintakysymyksiä painotuskertoimineen, yksi pitkä lista, josta vastaajan pitää valita kolme vaihtoehtoa, sekä mahdollisuus jättää kysymyksiä kokonaan huomiotta. Tuttuun tyyliin osa kysymyksistä oli tasoa "hohhoijaa, tämänkö pitäisi vaikuttaa siihen kenestä tulee presidentti". Ainakin minulle ainoa uusi ominaisuus oli koneen päivittämä lista siitä, kuinka monelle prosentille vastaajista kukakin ehdokkaista olisi sopivin vaihtoehto. Tämän lisäksi hesarin koneessa on mahdollista ilmoittaa, ketä aikoo oikeasti äänestää - vaalikoneesta johtuen tai siitä huolimatta. Molemmat luvut eroavat melkoisesti kaikesta, mitä gallupeissa on toistaiseksi tullut vastaan. Jäin miettimään, koostuukohan hesarin vaalikoneen käyttäjäkunta selkeästi tietynlaisista ihmisitä, vai onko osa ehdokkaista onnistunut optimoimaan omat vastauksensa kilpailijoitaan paremmin koneen toimintalogiikan mukaiseksi?

Itse tein vaalikoneen kahteen kertaan. Ensimmäisellä yrittämällä vastailin jokaiseen kysymykseen ja painotin muutamia itselleni mieluiseen suuntaan. Toisella kierroksella vastasin muutoin täysin samoin, mutta jätin kokonaan huomioimatta muutamia epäolennaisia tai suorastaan typeriä kysymyksiä, kuten ehdokkaiden kannan parveketupakointiin. Lisäksi poistin arvioinnista kysymyksen, jossa vastaajan piti valita pitkästä listasta kolme aihetta, joista soisi presidentin pitävän linjapuheen. Ero kahden yrityskertani välillä oli melkoinen ja nimenomaan jälkimmäisellä kierroksella kärkipäähän päätyi ehdokkaita, joiden ajattelinkin olevan samoilla linjoilla minulle keskeisimmistä kysymyksistä.

Ei tässä vielä mitään. Painotuksilla ja kysymyksillä kikkailemalla vaalikoneita on ennenkin pyöritelty. Päätin kuitenkin kokeilla vielä jotain aivan muuta. Mitä tapahtuu, jos valitsen huomioitavaksi ainoastaan mielestäni turhimmat kysymykset. Tarkoitan sellaisia, jotka ovat tavalla tai toisella epäoleellisia tai eivät edes kuulu presidentin valtaoikeuksien piirin. Annoin siis näille kysymyksille keskeisimmän painoarvon, valitsin äkkivilkaisulta kummallisimmat vastaukset ja jätin kaikki muut kysymykset täysin huomiotta. Tutkin siis, minkälaista ehdokasta tarjotaan henkilölle, joka keskittyy vähäpätöisyyksiin, eikä oikein edes tiedä, mihin kaikkeen presidentti voi vaikuttaa. Saanko esitellä: Helsigin Sanomien vaalikone - absurd edition.

Testini pitäisi siis simuloida äänestäjää, joka haluaa keskittyä presidentinvaaleissa maksimilla seuraaviin asioihin. Ensinnäkin, on äärimmäisen tärkeää, että presidentti saa armahtaa vankeja. Pakkoruotsiin presidentin on syytä ottaa hyvin tuomitseva kanta. ja alettava viipymättä ajamaan Karjalan palauttamista Suomelle. Äänestäjällemme on keskeistä, että presidentti toivottaa "Jumalan siunausta" uudenvuodenpuheessaan ja huolehtii parveketupakoinnin kieltämisestä lainsäädännöllä. On myös tärkeää, että presidentti voi olla yksineläjä. Tämän lisäksi hänen pitää olla helposti lähestyttävä kansanmies, joka samanaikaisesti on tyylikäs ja edustava.

En oikein tiennyt mitä odottaa sopivimpien ehdokkaiden listalta, mutta myönnän silti hämmentyneeni tuloksesta. Kahdeksasta ehdokaasta seitsemän kohdalla pistemäärä oli negatiivinen. Summat vaihtelivat -200 ja -600:n välillä. Tämä nyt olikin ihan odotettua - eihän tuollaisella vastauspatterilla nyt vain voi löytää oikeasti "sopivaa" ehdokasta. Väärin, kyllä voi. Kahdeksannen ehdokkaan pisteet nimittäin olivat 289. Vertailun vuoksi sanottakoon, että kun tein koneen tosissaan, kukaan ei yltänyt vastaaviin pistemääriin. Ja hyvä yleisö, tämä kahdeksas ehdokas, joka absurdikysymyksissäni vetäisi melkein viiden sadan pisteen kaulan lähimpään kilpakumppaniinsa oli Timo Soini.

En tiedä mitä analyysiä uskaltaisin tilanteesta yrittää. Tyydyn toteamaan tilanteen äärimmäisen mielenkiintoiseksi ja vetäydyn kammiooni meditoimaan. Jos nyt kuitenkin luet tätä blogia ja toteat, että juuri yllä mainitsemani seikat tekevät presidentin, uskoisin, että sinun kannattaa äänestää Soinia. Säästän sinulta vastailemisen vaivan, valmiit tulokset löydät täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti