tiistai 10. tammikuuta 2012

Vasemmisto: Älkää äänestäkö Arhinmäkeä

Kuten tarkkaavaisimmat jo varmasti tietävätkin, presidentinvaalien ennakkoäänestys alkaa huomenna. Itse olen äänestyspäätökseni jo tehnyt, minun ehdokkaani on vihreiden Pekka Haavisto. Ehdin jo kirjoittaa ainejärjestöni lehteen hieman skeptissävytteisen avautumisen presidentinvaaleista tai oikeastaan koko instituutiosta, mutta näemmä vaalihype saavutti kuin saavuttikin myös allekirjoittaneen. Epäilen sen johtuvan siitä, että ensimmäistä kertaa koskaan koen löytäneeni ehdokkaan, joka ei ole minulle kompromissi, vaan henkilö, jonka takana uskallan seisoa sataprosenttisesti. Onneksi tämä tilanne sattui presidentinvaaleihin. Puhtaassa henkilövalinnassa ei tarvitse edes miettiä, minkälaisia hihhuleita tulee mahdollisesti auttaneeksi samalta listalta sisään.

Aluksi ajattelin, että raapustelen jonkinlaisen kannatuspuheenvuoron Haavistolle, mutta totesin nopeasti, ettei sellainen teksti minulta luontevasti synny. Sitä paitsi: ei tässä minua olla mihinkään valitsemassa. Argumentit minun äänestyspäätökseni takana eivät totta puhuen ole edes kovin relevantteja. Haaviston meriitit ja olemus riittivät vakuuttamaan minut, eivätköhän ne puhu puolestaan muillekin. Mikäli eivät, ei sekään loppupeleissä ole minun ongelmani.

Suoran ehdokkaan lobbaamisen sijasta ajattelin keskittyä puhuttelemaan yhtä äänestäjäryhmää: vasemmistoliiton kannattajakuntaa. Ainakin tällä hetkellä ilmassa on sellainen vire, että tämä porukka saattaa nousta melkoiseen vaa'ankieliasemaan presidentinvaalin 1. kierroksella. Nimittäin, jos oikein jännästi käy, saattavat Paavo Arhinmäkeä äänestävät vasemmistolaiset olla juuri se marginaali, joka jättää Pekka Haaviston pois toiselta kierrokselta.

Siksi haluaisinkin vedota kaikkiin teihin, jotka suunnittelette äänestävänne Arhinmäkeä, joko puolueuskollisuudesta, tai mistä tahansa muustakaan syystä. Älkää tehkö sitä! Ollaan rehellisiä. Arhinmäki tuskin edes haluaa presidentiksi. Hän on ehdokkaana, koska Vasemmistoliitonkin oli asetettava joku ja puheenjohtaja "uhrautui". Arhinmäellä ei myöskään ole mahdollisuuksia tulla valituksi. En ota nyt sen suurempaa kantaa Arhinmäen poliittiseen agendaan, mutta uskoisin, että jos sitä kannattaa, pystyy elämään myös Haaviston kanssa. Vai kuinka on?

Nyt on tietysti helppo hyökätä vastaan ja todeta, että minkä ihmeen takia heidän pitäisi tyytyä vaihtoehtoon, jonka kanssa "voi elää", jos kerran oikeakin suosikki olisi tarjolla? Enhän minäkään ole niin tekemässä, eikä Haaviston kannatus ainakaan vielä missään "voittajan vankkurit" -lukemissa ole. Kehottaisin kuitenkin pohtimaan myös sitä, mitä vastaan ensimmäisellä kierroksella äänestää. Äkkisiltään veikkaisin, että vasemmistolaisia arvoja ajava henkilö ei pidä kovin houkuttelevana vaalien toista kierrosta, jossa vastakkain ovat Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen tai Timo Soini? Minä voisin äänestää Niinistöä silmää räpäyttämättä. Hän on minusta varsin pätevä ehdokas, mutta miten on teidän laitanne?

Siksi siis tämä kaino vetoomukseni. Itse toivoisin näkeväni presidentinvaalien 2. kierroksella Haaviston ja Niinistön välisen mittelön. Toki tämä johtuu osittain siitä, että itse tuen Haavistoa. Uskon kuitenkin, että jo poliittisen keskustelun sisällölle näillä kahdella olisi eniten annettavaa. Ainakin, jos vaihtoehtona on Soini sloganautomaatteineen tai Väyrysen itseluottamuksen ja katkeruuden ikuinen symbioosi.

Kävi miten kävi, lopputuloksen näemme lähiviikkoina. Totta puhuen minulla on hyvälle haltijalle ainoastaan yksi pyyntö: Anna Suomen kansan olla sen verran fiksu, että se valitsee presidentikseen henkilön, joka tosissaan haluaa tulla valituksi. Aivan symbolisesta virasta ei kuitenkaan ole kysymys. Mielestäni tällaiset henkilöt löytyvät kolmikosta Niinistö, Haavisto, ja Väyrynen. On todella hämmentävää, jos toisella kierroksella ei ole kaksi heistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti