tiistai 14. helmikuuta 2012

Jumalanne hämmentää minua

Uskonnollisen ja tieteellisen (tai ei-uskonnollisen) maailmankuvan väliset ristiriidat ovat jostain syystä askarruttaneet mieltäni viime aikoina. Yhtenä yllykkeenä on varmasti ollut jatkuvasti esiin pomppiva keskustelu homoista ja heidän oikeuksistaan. Kyseinen ”debatti” osoittaa kerta toisensa jälkeen, että syvästi uskonnollisten ihmisten maailmankäsityksessä on jotain, jota en vain kerta kaikkiaan pysty tavoittamaan. En usko asian johtuvan siitä, että oma maailmankuvani olisi jotenkin erityisen uskonnonvastainen. Päinvastoin, toivoisin kovasti oppivani ymmärtämään myös eri lailla maailmaa tarkastelevien ihmisten ajatuksenjuoksua.

Niin tieteeseen kuin uskontoonkin ainakin jollain tasolla nojaavia maailmankuvia on varmasti loputon määrä. Uskoisin kuitenkin, että pohjimmainen erottava tekijä näiden välillä on kysymys jumalista. Onko kaiken takana jonkin korkeampi voima tai olento? Jumalkysymyksen perimmäisyys ei valitettavasti tee siitä kovin hedelmällistä keskustelunaihetta. Kuten tiedämme, jumalan olemassaoloa ei pystytä todistamaan. Yhtä lailla on vaikea nähdä, miten voitaisiin aukottomasti todistaa, ettei jumalia ole. Keskustelun lopputuloksena onkin useimmiten pelkkä juupas-eipäs -jankkaus. Perimmäisten kysymysten äärellä joustovaraa tai yhteistä maaperää ei vain ole.

Jättäisinkin mielelläni jumalkysymyksen sikseen. Käytetään sitä ainostaan tietynlaisena ponnahduslautana. Unohdetaan, mitä oikeasti ajattelemme, ja oletetaan, että kaiken takana on, jos ei nyt kaikkivaltias, niin vähintäänkin ihmisen mittareilla yliluonnollinen jumalolento tai -voima. Näinhän jokaisen uskonnon edustajien on pakko uskoa. Oletetaan myös, että tämä jumaluus on luonut kaiken, mitä maailmamme pitää sisällään. Hyvinkin tuttu tarina, esimerkiksi kristinuskosta. Maailmalla tarkoitetaan tietenkin koko maailmankaikkeutta, eikä pelkästään tätä ihmisten kotipalloa. Olisihan kummallista puhua kaikkivaltiaan luomasta maailmasta, mutta rajata luominen koskemaan vain maapalloa. Mistä koko loppu kosmos sitten on peräisin, jostain vielä teidän jumalaannekin voimakkammasta olennosta vai?

Mutta asiaan. Minun vinkkelistäni syvä uskonnollinen maailmankuva sisältää useimmiten vakavan ristiriidan. Yhtäältä uskotaan kaikkivaltiaaseen, jonka voimat ovat ihmiskäsityksen tuolla puolen. Toisaalta kuitenkin ajatellaan, että tämä olento on vaivautunut ilmoittamaan, useimmiten yhdessä kirjassa, tiettyjä sääntöjä, joiden mukaan se haluaa ihmisten elävän. Näiden sääntöjen noudattaminen tai rikkominen määrittelee sen, tuomitaanko ihminen kuolemansa jälkeen ikuiseen kärsimykseen vai nautintoon. Sama kirja myös kuvaa jumaluuden pohjimmiltaan hyvänä. Samanaikaisesti jumala kuitenkin sallii sodat ja kärsimyksen luomakunnassaan, kuten liiankin klassinen esimerkki toteaa.

Yleinen vastaus kuuluu, ettei ihminen rajallisuudessaan voi ymmärtää Jumalan suurta suunnitelmaa, ja hänen onkin vain uskottava jumalliseen tarkoitukseen. Okei, hyväksytään. Mutta miten tämä sama ihminen rajallisuudessaan voi sitten olla täysin varma siitä, että jumala tuomitsee tietyt ihmisryhmät, kuten vaikkapa ne homot ja haluaa heidän palavan helvetissä? Eikö uskovia oikeasti häiritse se ristiriita, että ihmisen rajallisuus vaikuttaa vain oman maailmankuvan kannalta ongelmallisten asioiden käsittelyyn? Miten tuollainen ajatusrakennelma voi mennä ongelmitta kenenkään tajunnan läpi?

Jatketaan oletusleikkiä. Maailmankaikkeus on valtava. Sen koon ymmärtäminen on kaukana tavallisen ihmisen tavoittamatomissa. Millä logiikalla voima, joka pystyi luomaan kaiken tuon olisi ihmismielen ymmärettävissä, saati sitten personoitavissa ”taivaan isäksi” tai partaiseksi mieheksi? Ovatko uskovat ihmiset herkempiä joillekin yliluonnollisen voiman lähettämille viesteille? Jos ovat, niin miksi he kuitenkin nojaavat ensi sijassa sisäisiä ristiriitoja vilisevään kirjaan, jota kutsutaan pyhäksi? Eikö galakseja luovan voiman voisi olettaa pystyvän viestinnässään hieman parempaan?

Itse asiassa, millä logiikalla edes oletamme, että kaikkivaltiaalla jumalalla olisi meille jokin viesti? Ollaanpa hetki realisteja. Laskeudutaan sieltä luomakunnan kruunun jalustalta ja harjoitetaan hetki tervettä nöyryyttä (jota Jeesuskin muistaakseni suosi). Miksi koko maailmankaikkeuden luonut voima olisi kiinnostunut pelkästään yhdestä kädellislajista, joka kansoittaa erään hänen luomansa kivipallon pintaa? Miksi kaikkivaltias jumalolento olisi sen kiinnostuneempi meistä kuin me olemme kärpästen sielunelämästä? Koska ihmisten kirjoittama raamattu sanoo niin?

Lopullinen totuus on, että emme voi tietää. Voimme vain uskoa tai olla uskomatta. Tätä oikeutta en halua, enkä toki voikaan ottaa keneltäkään pois. Mutta: jos uskoo maailman taustalla vaikuttavaan yliluonnolliseen voimaan ahdistaen sen samalla ihmismielen kehikkoon, on toiminut järjettömästi. Minusta on myös käsittämätöntä olettaa, että voima, joka kykenee luomaan maailmoja keskittyisi ihmisryhmien tuomitsemiseen ja palkitsemiseen. Mikäli jokin korkeampi voima on olemassa, ja se on kaikkeuden taustalla, on sen tietoisuuden oltava jotakin sellaista, josta ihminen ei voi tajuta kuin häviävän pienen hitusen – jos sitäkään. Tuollainen voima ei ole hyvä tai paha, vaan ihmisen moraalikäsitysten ulkopuolella. Tuollainen voima tuskin on kiinnostunut siitä, miten me elämämme elämme, eikä se varmasti ole kiinnostunut siitä, keitä me täällä hänen nimissään tuomitsemme.

Voi tietysti olla, että olen väärässä. Voi olla, että jossain tuolla on jumala, joka on kaikkivaltias, ja sen lisäksi hyvin kiinnostunut siitä, miten me, hänen lapsensa, täällä käyttäydymme. Ehkä meidät tosissaan lopulta tuomitaan sen mukaisesti, mitä tuli tehtyä ja mitä ei. Mutta tässäkin tapauksessa toivoisin, että uskovat malttaisivat jättää tuomitsemisen jumalalleen. Hän ei tietääkseni ole koskaan pyytänyt apua tehtäväänsä. Tuomioiden jakamisen sijaan toivoisinkin, että joku syvässä uskossa elävä valaisisi minulle, mitä oikein teemme väärin, jos vain keskitymme elämään, nauttimaan ja tutkimaan uteliaasti sitä kaikkea, mitä maailmassa ympärillämme on. Onhan kaikki uskovaisten mukaan jumalan voimasta syntynyttä, myös vaikkapa ne homoseksuaalit. Sillä jos näin ei ole, eihän jumala voi olla kaikkivaltias.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti