tiistai 6. maaliskuuta 2012

Medialukutaitoa, arvoisa kansalainen

Kirjoitan tällä hetkellä kandiani, jossa tarkastelen EU:hun liittyviä, perättömiksi paljastuneita uutisia (euromyyttejä) ja niiden tuottamaa EU-kuvaa. Tieteellisen kirjoittamisen prosessi on ollut todella massiivinen uusi kokemus, jota pystynen avaamaan kunnolla edes itselleni vasta jälkikäteen. Jo tähän mennessä tunneskaala on heilahdellut kaikkialla taivaita helisyttävien onnistumiskokemusten ja "mä en koskaan tuu pystymään tähän" -rypemisen välillä. Ja paljon on vielä edessä, toivottavasti ainakin valmis työ, ja ehkä fiilistelyteksti ensimmäisestä matkastani "oikean tieteellisen tutkielman pariin"(huomaa sarkasmi).

Tämän tekstin aihe kumpusi myös kandistani, mutta kirjoittamisprosessin sijaan aineistosta. Käytän materiaalinani iltapäivälehtiä, joiden lukeminen on välillä uskomattoman turhauttavaa. Monta kertaa olen miettinyt, miksi edes lähdin koko savottaan. Aloin kirjoittamaan tätä tekstiä pitkälti pystyäkseni purkamaan johonkin ne tuntoni, joilla ei ole sijaa virallisessa tutkielmassa. Tiedättehän: Vähemmän tiedettä ja enemmän, noh, turhautumista ja raivoa.

Lukemani euromyytti-jutut ovat täynnä sisäisiä ristiriitoja. Peräkkäisinä päivinä tai jopa saman numeron sisällä saatetaan väittää täysin päinvastaisia asioita. Aivan kuin toimittajat eivät itse lukisi tuotoksiaan, tai vain odottavat, ettei epäloogisuus häiritse ketään. Väitteet nojataan mihin sattuu, jos siihenkään. Useimmiten faktat vain otetaan annettuina. Kyllä, EU on kieltämässä kaiken, koska minä sanon niin. Uutisia kopioidaan sellaisinaan ruotsalaisista lehdistä sen kummemmin faktoja tarkistamatta tai lähteitä mainitsematta. Julkkikset ovat kovimpia asiantuntijoita tilanteeseen kuin tilanteeseen, eikä lehden ainakaan tarvitse jälkikäteen oikaista paskapuheitaan. Eihän se nyt ole edes tarpeen, kyllä joku muu mokasi ensin - ainakin se, keneltä tämäkin juttu kopioitiin.

"Mitä sä valitat", huutaakin joku jo sieltä perältä. "Ne on iltapäivälehtiä! Mitä ihmettä oikein odotit?" Ja tottahan se on. Iltapäivälehtiähän nuo, ja niiden sivuilla tunnetusti on ihan mitä tahansa. Lööppejä, julkkiksia ja huhhuh, katso kuvat! Iltapäivälehtiä, joiden kummankin levikki pyörii pitkän laskusuhdanteenkin jälkeen n. 700 000 kappelaan tuntumassa. Se on melkoisen suuri luku. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että ainoastaan Helsingin Sanomat löytyy päivittäin useammista käsistä.

En ihan hirveästi edes jaksa moralisoida iltapäivälehtien puolta asiasta. Mediakilpailu on kovaa ja tavaraa pitää saada kaupaksi. Netti syö menekkiä ja mainostuloilla maksetaan palkat. Koko ajan pitäisi olla nopeampi ja nopeampi. Painetaan siis sitä, mikä myy. Ja hupskeikkaa, olemme yllättäen asian ytimessä. Minusta oleellisin kysymys kuuluu: miksi tuollainen paska todellakin myy? Eikö ihmisiä oikeasti ahdista hankkia informaatiotaan lehdistä, joissa faktat ovat vähän sinne päin, kaikesta revitään kohua vaikka väkisin, eikä ketään tunnu kiinnostavan, mistä mikäkin juttu copypastettiin?

Olisikin mielenkiintoista tietää, mikä on perimmäisin motivaatio iltapäivälehtien lukemisen taustalla? Yhteenlaskettuna lähes 1.5 miljoonan hengen lukijakunta on kuitenkin Suomen mittakaavassa valtava. Onko kyseessä tirkistelynhalu? Kuka pani ketä ja kenen kanssa! Kenties vahingonilo? Kun se yks julkkis kertoi, että aika päin helvettiä silläkin menee. Vai käyttävätkö ihmiset ihan oikeasti iltapäivälehtiä uutislähteinä? Ainakin iltalehti.fi on omasta mielestään "Suomen suurin uutispalvelu".

Otan nyt sen riskin, että leimaudun ylimieliseksi elitistiksi, mutta en vain pysty ymmärtämään, miten ihminen voi niellä uutisena sen sonnan, mitä iltapäivälehdet ovat täynnä. Kaikkeen mediasisältöön pitäisi jo lähtökohtaisesti suhtautua kriittisesti, mutta on kyllä mielenkiintoista, jos noin räikeitä hölmöilyjä sisältävät tekstit menevät läpi uutisina. Elämme informaatiota täynnä olevassa yhteiskunnassa. Nykypäivän kansalainen ei yksinkertaisesti pärjää, ellei pysty erottamaan luotettavaa ja relevanttia informaatiota paskapuheesta. Tai no pärjää, mutta jos olet jo uutisten suhteen näin vietävissä, mieleeni herää kyllä hauskoja ajatuksia esimerkiksi demokratian toimivuuden suhteen. "Mut kun siinä sen mainoksessa luki, että se on hyvä jätkä!"

En tiedä ovatko turhautuneen mieleni johtopäätökset alimitoitettuja, kärjistettyjä vai paikallaan. Olen joka tapauksessa huolissani siitä, miten hyvin puhdas, tyhjänpäiväinen paska käy kaupaksi. Ei siinä mitään, jos viihde on aivotonta. Mutta jos uutisina ja faktoina voidaan myydä mitä tahansa vain siksi että "se oli lehdessä", voisi olla korkea aika kurottaa kättä paniikkinappulan suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti