sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Hyppää veteen ja katso osaatko uida

Otsikko kuvaa tämänhetkisiä tuntemuksia varsin mainiosti ja vinkkaa jotakin myös tämän blogin tulevasta suunnasta. Kirjoitan siis tätä tekstiä Münchenissä, jossa vietän seuraavat puoli vuotta ERASMUS-vaihdossa. Kaiken latteuden uhallakin on todettava, että luvassa on varmasti yksi elämäni ainutlaatuisimmista kokemuksista. Niinpä ajattelin myydä periaatteeni ("minun blogissani ei kerrota henkilökohtaisia kuulumisia") ja käyttää tätä palstatilana ihan perinteistäkin perinteisemmän reissukertomuksen tuottamiseen. Katsotaan, kuinka käy.

Menossa on siis ensimmäinen ilta Saksan liittotasavallassa. Päivään on mahtunut herääminen aamuviideltä, lento Kööpenhaminan kautta tänne, sekä rutkasti pööpöilyä ja ihmettelyä. Koneessa ei tarvinnut paljon arvailla, ketkä matkustajista olivat matkalla Oktoberfestille. Känniääliö on känniääliö, eikä tanskalainen kaljaturisti ole suomalaista virkaveljeään siedettävämpi matkakumppani. Opinpahan tämänkin, onneksi lentoaika ei ollut tuon pidempi.

Bayerin kaljajuhlien kuningas näkyy muutenkin melkoisen paljon katukuvassa myös täällä "ei-juhla-alueella" - tai toivotaan, etteivät lederhosenit ole aivan niin arkipäiväinen asuste, kuin miltä tällä hetkellä näyttää. Tai no mikäs siinä, keksin äkkiä paljon epämiellyttävämpiäkin kadunvarsien täytteitä.

Oman mielentilan voisi tiivistää muutamaan adjektiiviin. Väsynyt, hämmentynyt, odottavainen. Väsymys nyt on ihan loogista. Näillä matkustuskilometreillä, parin viime yön lyhyillä yöunilla ja kaiken uuden aiheuttamalla ylimääräisellä ajatustyöllä tuskin voisi muuta odottaakaan. Hämmennys liittyy myös kaikkeen uuteen ympärillä. Totuttelua ja opettelua, ihan arkipäivän asioiden kanssa. Onneksi kämpän kanssa-asujat vaikuttavat mukavilta, ja apua saa varmasti. Oma kielitaito tuntuu hävettävän ruosteiselta, mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa lähde korjaantumaan. Hitaasti, omaa tahtiaan.

Loppuun onkin mukava tiivistää kolmas adjektiivi - odottavaisuus. Olkoonkin kuinka hämmentävä olo hyvänsä, kaukana kotoa ja täysin uudessa tilanteessa, pohjavire on positiivinen. Alkamassa on melkoinen seikkailu, katsotaan mitä tuleman pitää. Ainakin tähän mennessä merkit ovat lupaavia. Asunto on viihtyisä, ympäristö samoin. Kämppis tyttöystävineen tarjosi juuri ruokaa, oluet ja juttuseuraa, mikä sai väsyneen matkalaisen suunpielet hymyyn. En tiedä, miten homma lähtee kehittymään, mutta ainakin nyt mieli on innokas.

Bis später - kuten paikalliset sanovat.




PS. Olen tilittänyt tästä joskus aiemminkin, mutta silti. Jos joku kaipaa hyvää bisnesideaa, niin suosittelen ABLOY:n lukkojen ja avainten vientiä noin jokaiseen Suomen ulkopuoliseen maahan. Miten voidaan tehdä niin arkisesta asiasta kuin ovien avaaminen ja sulkeminen näin tuskaisen vaikeaa? Tämän kainon pyynnön teille esitti nimimerkki "yksi asunto, neljä eri avainta, kaikki avaimenperätkin Suomessa".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti