torstai 25. lokakuuta 2012

Eurooppalaisuutta, komisario Berner

Ranskan suurlähettiläs vieraili puhumassa yliopistollamme eilen, aiheenaan saksalais-ranskalaiset suhteet ja Euroopan integraatio. Poliittinen nenäni haistoi tietysti mielenkiintoisen tilaisuuden, joten ei kun kuuntelemaan.

Esitelmä pidettiin todella jylhissä puitteissa, joista kotiyliopistoni betoniluolat voivat valitettavasti vain haaveilla. (KATSO KOHUKUVA!) Sali oli täynnä muitakin uteliaita, ja suureksi yllätyksekseni diplomaattiranskalainen puhui todella hyvää saksaa, tosin aavistuksen verran aggressiivisella tyylillä. Noh, kuten jälkeenpäin tuli todettua, ilmeisesti myös muilla kansakunnilla on sama stereotypia, että saksaa kuuluukin puhua niin, että sylki peittää ensimmäiset kolme penkkiriviä.

Oli mielenkiintoista päästä ikään kuin kärpäseksi kattoon. Suurlähettilään esitelmä oli suunnattu niin selkeästi saksalaiselle yleisölle, että ajoittain eksynyt suomalainen mietti, saisikohan edes olla kuuntelemassa. Mutta hyvä niin, ulkopuolisen tarkkailijan rooli avasi taas hieman silmiä ja sai hahmottamaan niitä pieniä eroja Suomen ja Keski-Euroopan välillä.

Ensinnäkin, suurlähettiläs puhui paljon suorempaan kuin Suomessa olisi vastaavassa tilanteessa puhuttu. Aivan kaikkea, en puutteellisella saksallani tietenkään ymmärtänyt, mutta oletan, että en voinut olla tajuamatta ainoastaan kaikkia puheessa mahdollisesti olleita kiertoilmauksia ja muita jargon-metodeita. Suorapuheisuuden lisäksi suurlähettilään viesti itsessään oli sellainen, jota Suomessa ei juurikaan kuule lausuttavan ääneen. Tiivistettynä hän julisti, että EU on täysin loogisesti matkalla kohti poliittista unionia, ja tämä on suunta, johon edetään ennen kaikkea Ranskan ja Saksan yhteistyön vetämänä.

Ei siis tietoakaan kansallisista eduista, Kreikkaan katoavista rahoista, tai EU:n muodostamista uhista omalle kansallisuudelle. Päinvastoin, syvemmän integraation on tultava, koska yksikään Euroopan valtio ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa yksin. Paikallinen kv-politiikan professori tosin iski suurlähettiläälle aika ilkeästi takaisin kysyessään, mitä pitää tehdä, jos, kuten näyttää, valtaosa euroopan kansalaisista ei halua syvemmälle vietyä integraatiota. Vastaus oli sen verran epämääräinen ja ympäripyöreä, ettei puhujan ammattikunnasta jäänyt juuri epäselvyyttä.

Tähdennetään, että tämä ei ollut kannanotto sen enempää liittovaltiokehityksen puolesta kuin sitä vastaakaan. Oli vain äärettömän virkistävää päästä todistamaan avointa, hyvin korkean profiilin sanailua aiheesta, joka Suomessa olisi jäänyt lähinnä tabukokoelman hyssyttelyksi. Tämäkö nyt on sitä kuuluisaa yhteiskunnallista keskustelua?

Eilinen ilta tarjosi myös palasen aivan arkipäivän eurooppalaisuutta. Saksalaisen kämppikseni ranskalainen tyttöystävä järjesti lettukestit (crepes!), johon allekirjoittanutkin kutsuttiin. Saman pöydän ääreen istutettiin lisäksi kolme espanjalaista: huoneeni kaksi edellistä asukkia ja toisen heistä tyttöystävä.

Aivan aluksi on kehuttava ruokaa. Hypoteesini pitää: jos se tulee Ranskasta, ja sen voi syödä tai juoda, se on taivaallista! Oli virkistävää nauttia pöydän antimista ja illan tunnelmasta niinkin sekalaisessa seurassa. Oli mahtavaa huomata, miten samanlaiset asiat lopulta saavat ihmiset hymyilemään. Ja ennen kaikkea oli upea tajuta, miten espanjalaiset vieraamme kuittasivat tiettyjä, outoina pitäminään asioita: "Oh, you North-Europeans, no-one can understand you!" (minun lisäkseni myös seurueen saksalainen jäsen laskettiin tähän kategoriaan) Niin, hauskaa peilausta vaikkapa eurokriisin yhteydessä kuultuihin huuteluihin "latinojen" kansanluonteesta. Nämä kolme käyvät muuten kaikki töissä. Täällä, koska Espanjasta ei töitä tällä hetkellä vain ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti