sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Historiaa, mässäilyä ja sosiaaliturvaa

Paikallinen, vaihto-oppilastoimintaa organisoiva järjestö MESA oli preparoinut sunnuntaimme ratoksi hyvin edullisen päiväretken n. 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Augsburgin kaupunkiin. Vaikka ennakko-odotuksia kaupungista ei juurikaan ollut, oli mukaan tietenkin ängettävä. Osittain juuri tästä syystä. Luvassa on siis tavallistakin tyypillisempi matkaraportti ensi retkestäni saksalaisen osavaltiomatkailun pariin - pitäkää kiinni ja koittakaa kestää.

Lyödään heti kättelyssä tiskiin muutamia perusknoppifaktoja  matkakohteestamme. Augsburgin historia ulottuu aina roomalaisaikoihin, jolloin kaupunki sai alkunsa keisarillisen sotilasleirin muodossa. Keskiajalla ja hieman myöhemminkin Augburg muodosti hyvin merkittävän kaupan keskuksen, mikä luonnollisesti kasasi kaupunkiin kohtuullisen määrän rahaa eli valuuttaa. Myöhemmästä historiasta mainittakoon vaikkapa kaupungin keskustan merkittävät uudelleensisustusyritykset vuosina 1944 ja -45. Tuolloin suunnittelusta ja työn toteutuksesta vastasi, asukkailta juuri kysymättä, tunnettu kaupunkisuunnittelutoimisto Royal Air Force. Kyseisen firman innokkuudesta huolimatta historiallinen keskusta saatiin varsin hyvin korjattua alkuperäiseen asuunsa. Nykyisin Augsburgissa majailee noin 260 000 asukasta, eli suomalaisilla standardeilla puhuttaisiin käsittääkseni top-5 luokan kaupungista.

Augsburgin ehdoton helmi onkin sen historiallinen keskusta, joka tarjoaa paljon silmänruokaa historiallisia näkymiä arvostavalle.  Kapeita kujia, nättejä kivirakennuksia, vanhaa kaupunginmuuria vartiotorneineen, pieniä kanaaleja, tuhat vuotta vanha katedraali ja niin edelleen. Näkymien kuvailu tekstimuodossa olisi kovin turhaa, joten uskokaa sanani, tai käykää itse paikan päällä katsomassa. Valinta on toki jokaisen itsensä.

Yksi Augsburgin erikoisuuksia, ehkä jopa suurin niistä on Fuggerei. Kyseessä on ökyrikkaan Fuggerin suvun 1500-luvulla rakennuttama asuinkommuuni, jonka tarkoitus oli tarjota asuinpaikkoja kaupungin vähävaraisille, nykykielellä puhuttaisiin kai syrjäytyneistä. Fuggerei muodostaa muurien ympäröimän kompleksin omine kirkkoineen, kujineen ja kouluineen - suoranaisen kaupungin kaupungissa. Löytyypä paikalta jopa museoksi muutettu toisen maailmansodan aikainen pommisuojakin. Huolimatta pienestä laitosmaisesta fibastaan, Fuggerei oli varsin sympaattinen alue, jota ei hetkessä uskoisi rakennetun kaikista köyhimpien ja kurjimpien asuinsijaksi.

Kommuunia perustettaessa asuntojen vuosivuokraksi määriteltiin summa, joka vastaa nykyrahassa hieman vajaata 90 senttiä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että alue on edelleen asuinkäytössä, ja myös vuokra on täsmälleen sama - mitäpä sitä turhia korottamaan. Rahallisen vuokran lisäksi asujien on lisäksi rukoiltava kolmesti päivässä Fuggerin suvun hyvinvoinnin puolesta. Varsin kohtuullista, etten sanoisi. Semmoista, valtioapparaatista täysin riippumatonta sosiaaliturvaa täällä päin.

Päivän rankan kiertelyn kruunaa tietenkin hyvä ateria. Einehtely suoritettiin paikan henkeä kunnioittaen hyvinkin perinteisessä baijerilaisessa ravitsemusliikkeessä. Paikallinen keittiö on kaikessa tukevuudessaan ja yksinkertaisuudessaan kovinkin lähellä sydäntäni. Lihaa, perunoita, juustoa, isoja annoksia, pyrkimystä yksinkertaisuuteen, maukkauteen ja nälän siirtämiseen hamaaseen tulevaisuuteen.  En voi kuin suositella. Koska instagram-kuvat annoksista johtavat henkiseen aivovammaan ja sitä seuraavaan fyysiseen väkivaltaan, valtuutan jokaisen tutustumaan kyseiseen ruokakulttuurin ajalajiin korkeimman henkilökohtaisesti.

Tänään vietettiin myös nykyään varsin epävirallista, keskiajalta periytyvää juhlapäivä Kirtaa. Kyseessä olivat kemut, jotka järjestettiin jokaisessa kylässä paikallisen kirkon pyhittämisen vuosipäivänä. Jossain vaiheessa kuitenkin päätettiin, että olisi kätevä yksinkertaistaa asioita, ja järjestää juhla samana päivänä koko Baijerissa. Koska olemme missä olemme, oli ravintolassa totta kai tarjolla paikallisen panimon juuri tätä päivää varten valmistamaa erikoisolutta. Ja ei herrankurkuma kuinka hyvää tavaraa se olikaan. En edes yritä kuvailla makua. En siihen pysty ja tulisitte kuitenkin vain kateelliseksi. Tausta-ajatuksen voisi toki ottaa tavaksi myös Suomessa. Jokaista vähääkään ihmeellisempää päivää varten olisi syytä valmistaa oma erikoisoluensa - laadusta tinkimättä. Ehdottaisin sopiviksi merkkipäiviksi esimerkiksi maanantaita ja tiistaita.

Summa summarum, oli ihan virkistävää jättää München hetkeksi ja tarkastella lähiseutua. Voin melkeimpä luvata, ettei tämä jää vaihtoajan viimeisesksi retkeksi. Vaikka eipä siinä, kyllä Bavarian pääkaupungissakin on vaikka mitä koettavaa ja nähtävää jäljellä. Jään siis innolla odottamaan, mikä mahtaa olla seuraavan seikkailun suunta tahi tarkoitus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti