tiistai 2. lokakuuta 2012

Kaljan juhlaa ja ensimmäinen päivä yliopistolla

Tulla Müncheniin syksyllä ja olla menemättä Oktoberfestille - enpä usko! Eilisen illan suunta oli siis selviö. Sekalainen seurueemme muodostui, kun kämppis tyttöystävineen raahasi minut viidenneksi pyöräksi itsensä ja erään espanjalaisen pariskunnan mukaan. Latinokaksikosta ilmeisesti jompikumpi oli asunut aiemmin huoneessa, jossa asun nyt. Kumpi, se ei selvinnyt. Sisäinen salapoliisini jatkaa asian selvittämistä analysoimalla jokaisen huonekaluni alta esiin tunkevia eri mittaisia ja paksuisia mustia karvoja. Taisin kuulostaa äsken siltä, että minut olisi jouduttu raahaamaan Wiesenille väkisin. No ei suinkaan: hyvää olutta ja hyvää baijerilaista menoa, enhän minä semmoisesta tykkää. Viidentenä pyöränä olo oli kieltämättä ajoittain hieman kiusallista, mutta eipä se elämystä pilannut.

Kokemuksena Oktoberfest oli yllättävän kaksinainen. Sisällä olutteltoissa meininki on kuin suoraan stereotyyppien oppikirjasta: olut virtaa ja kansallispuvut viuhuvat ihmiten tanssiessa pöydillä baijerilaisen kansanmusiikin (ja loppuillasta saman bändin esittämien hittibiisitulkintojen) raikaessa.


Telttojen ulkopuolella fest puolestaan muistuttaa ison huvipuiston ja minkä tahansa rock-festarin lavojen ulkopuolisen alueen risteytystä. Tiedätte kyllä: kalja-alueita, ylihintaista grilliruokaa ja kaiken maailman huvituksia, laitteilla ja ilman. Yöllinen katukuva Wiesenin läheisyydessä taas. Noh, mieleen tulee lähinnä mieleen pahin mahdollinen perjantai Suomessa. Silti, kokemuksena mahtava ja ennen kaikkea ainutlaatuinen. Festarit jatkuvat vielä tämän viikon, joten ehkä tulee poikettua toisenkin kerran. Eikä edes kalja ollut lopulta NIIN kallista - ainakaan suomalaiseen makuun. Kympillä sai kuitenkin litran - eikä mitään koffia.

Tänään otin myös ensimmäiset askeleeni saksalaisessa akatemiassa. Oikeisiin opintoihin on vielä matkaa, mutta ainakin orientaatiokurssi saatiin käyntiin. Saksalaisen tehokkuuden ja järjestelmällisyyden kulissit rapisevat kyllä kovaa vauhtia. Kaikki tapahtui myöhässä, ja esim yhden vakuutuslapun täyttöön ja palautukseen saatiin uhrattua kokonaiset kaksi tuntia. Kun vauhtiin päästiin, oli kuitenkin ihan viihtyisää. Analysoin, että pärjään omalla saksallani ehkä noin tasolla OK. Ihan niin kauheaa ei ollut kuin pelkäsin, mutta kyllä tässä hommia joutuu vielä tekemään.

Loppuun voisi toki mainita siitä, miten vaihtarit aina hengaavat vain keskenään - niin tietysti mekin. Käytiin parin jätkän kanssa bierstubessa jälkikaljalla, ja englantilaisempi kaksikosta paljasti, ettei hänen kotiyliopistonsa ole enempää eikä vähempää kuin Oxford. Tapasin siis yksisarvisen - eliittiyliopiston opiskelijan, joka oli paitsi laskeutunut meidän tavallisten tallaajien joukkoon, myös mukavan ja maanläheisen oloinen kaveri. Suomalaisille kolleegoilleni voisin heittää koukuksi tämän Benin kertomuksen tavanomaisesta opiskelutahdista: Kahden viikon aikana kolme 2500 sanan esseetä, joihin jokaiseen noin 10 kirjaa. Ei luentoja, mutta sen sijaan pari henk. koht. tapaamista opettajatuutorin kanssa joka viikko. Näin isossa maailmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti