torstai 4. lokakuuta 2012

Nyt ei puhuta talvisodasta - vaan byrokratiasta

Eilen oli Saksojen yhdistymisen vuosipäivä - eli paikallinen versio meikäläisestä itsenäisyyspäivästä. Juhlallisuudet järjestetään joka vuosi eri osavaltiossa, ja tällä kertaa vuoroon sattui juuri Baijeri ja München. Voitte kuvitella minkälainen hulabaloo saadaan aikaiseksi, kun samaan vuorokauteen mahtuu sykysn lämpimin päivä, tag der Deutschen einheit, Oktoberfest ja samalla tietenkin yleinen vapaapäivä. Kelistä jotain vihjettä antakoon oheinen Isar-joen rantatörmältä napattu kuva.

Yleinen katujuhla oli totta kai pakko käydä katsastamassa - kaikki ilmaiset yleisötapahtumat ovat jo sinällään opiskelijan näkökulmasta houkuttelevia, mutta lisäksi allekirjoittanutta kutkutti kovasti nähdä, miten "kohtuullisen jännällä" historialla varustettu kansakunta juhlii juhlaa, jota yleisesti voisi pitää varsin nationalistisena.

Jos Suomessa itsenäisyyspäivänä lähinnä mökötetään, muistellaan talvisotaa ja ulkoilutetaan armeijan varusteita, niin täällä meno oli aivan päinvastainen. Iloinen katutapahtuma, paljon hyväntuulisia ihmisiä, musiikkia ja kaikki osavaltiot omilla kojuillaan esittelemänsä itseään. Positiivista kuvaa siitä, mitä Saksa ON, ei sen miettimistä, mitä joskus ollaan oltu. Historiaa yhtään tuntevalle on toki selviö, että yhdistymisen vuosipäivä on ollut pakko riisua kaikesta militarismin ja nationalismin rippeistäkin, mutta silti. Jotain oppia voisimme ottaa. Ainakin positiivisuuden ja sen, että suomalaisuus voisi kenties olla muutakin kuin yli puolen vuosisadan takaisen tappamisen muistelua. Itsenäisyyspäivään voisi hyvin kuulua myös tämän päivän Suomi. Mutta ei, veikkaan että Saulinkin vastaanotolla edetään tutun kuvion mukaan. "Mitä itsenäisyys merkitsee teille, ja montaako veteraania olette tänään ajatelleet?" (Disclaimer: Ennen kuin paskamyrsky nousee, en äsken halveerannut veteraaneja tai kannattanut julkisesti väärän värisiä mannerheimeja, huomatkaa sana myös.)

Jos eilinen tarjosi kovasti kehumisen aihetta isäntämaalle, tämän päivän aktiviteeteista ei voi sanoa samaa. Kuten jo aiemminkin todettua, saksalainen kuuluisa tehokkuus tuntuu enää pelkältä kulissilta. Sen on kovaa vauhtia korvaamassa tarpeettoman monimutkainen, lähinnä omaa olemassaoloaan palveleva byrokratia. Vietin tänään kerrassaan hurmaavaa aikaa ensin paikallisessa (valtavassa!) virastossa rekisteröimässä osoitettani ja sen jälkeen yliopistolla rekisteröimässä itseäni opiskelijaksi. Molempia paikkoja yhdisti usealla eri tiskillä vierailu, virkailijoiden loputon rakkaus leimoihin, sekä isot kasat paperia. Vaikka Suomessa tulee usein haukuttua valtiota teknisesti jälkeenjääneeksi, pitää välillä muistaa olla tyytyväinenkin. Samat asiat, mitkä tänään vaativat tuntikausia hämmentynyttä jonottamista, hoituvat kotomaassa parilla napinpainalluksella - internetissä.

Pakko lisätä myös kuva yliopistolta paikasta, jossa orientaatiokurssi pidettiin tänään. Harmi, kun kukaan ei napannut kuvaa ilmeestäni kiirehtiessäni paikalle hieman myöhässä ja törmätessäni näihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti