sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Onko koolla väliä?

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jostain muusta kuin vaihdosta ja Saksan ihmeellisyydestä. Vanha suola alkoi niin sanotusti janottamaan. Takaisin vakavien aiheiden äärelle ajoi, mikäs muukaan kuin puhdas ärtymys.

Maan ykköslehti Helsingin Sanomat uudistaa itseään kovaa tahtia, ja on muuttumassa tammikuussa tabloidiksi, eli puolet nykyistä pienempään kokoon. Lehden nettisivuilla  julkaistiin perjantaina artikkeli, jossa ilmeisesti oli tarkoitus punnita tulevaa tabloidisaatiota, avata visioita ja syitä sen taustalla sekä lieventää ihmisten pelkoja siitä, että koon pieneneminen tarkoittaa myös laadun pienenemistä, ja kolmannen iltapäivälehden syntyä.

Yllä linkattu artikkeli kertoo kyllä ansiokkaasti pitkästä ja harkitusta prosessista, jossa ulkoasun ja koon muutos on huolellisesti suunniteltu modernin maailman vaatima välttämättömyys, jonka tapahtuminen oli vain ajan kysymys. Päätoimittaja Pentikäisen visiota avataan ja puhutaan paljon muotoillullisista ja taittoteknisista seikoista. Hyvin selkeästi tuodaan esiin, että alusta asti on ollut selkeää mm. "viisipalstaisuus, vahva horisontaalisuus, hillitty värin ja efektien käyttö ja moduuliajattelu." Ihan mielenkiintoista kyllä joo, mutta onkohan hesarilta hukkunut se, että ihmiset lukevat lehtiä tietääkseni ensi sijassa sisällön, ei fonttikokojen tai palstojen asettelun takia. Alkoi yhtäkkiä pelottaa ihan hemmetisti: kuinka pahasti Sanomatalon pallo onkaan hukassa?

Minun käsitykseni mukaan oikean maailman historia tuntee kahdenlaisia vaihtoehtoja tilanteista, joissa laadukas broadsheet-julkaisu on siirtynyt tabloid-kokoon. Ensimmäinen skenaario selittää pitkälti "tabloidisaatio"-termin mukanaan kantaman huonon kaiun. Koska käytettävissä oleva tila pienenee, lyhenee myös juttujen pituus. Myynnissä olevan mainostilan pieneneminen ei saa kuitenkaan johtaa laskeviin mainostuloihin. Yhtälö tarkoittaa artikkeleiden sirpaloitumista, pinnallisempaa asioiden käsittelyä ja mahdollisesti myös helppoja, kevyitä aihevalintoja ja liiallisia yksinkertaistuksia. Tutkivalle journalismille ja laajasti taustoja syventäville jutuille ei yksinkertaisesti ole enää tilaa. Tiivistettynä tabloid-koko voi siis tarkoittaa reilua hyppäystä iltapäivälehtien suuntaan.

Toinen vaihtoehto on ottaa samat askeleet kohti aikakausilehdistöä. Hyväksytään se, että tilaa on jatkossa vähemmän, eikä kaikesta voi millään kertoa kaikkea, tai edes yhtä paljon kuin aiemmin. Siirretään uutistoiminnan terävin kärki Internetiin, jolle hävittäisiin nopeudessa joka tapauksessa, ja jossa tilaa on periaatteessa rajattomasti. Paperilehden tehtäväksi jää käsitellä lukumääräisesti harvempia aiheita, mutta paneutua näihin syvällisemmin, taustoittaa ja tehdä ilmiöitä ymmärrettäväksi, pelkän mitämissä-raportoinnin sijaan. Tämä lähestymistapa antaa myös enemmän mahdollisuuksia journalistiselle, kantaaottavalle otteelle.

Siitä asti, kun hesari ilmoitti tabloid-kokoon siirtymisestään, olen hljaa mielessäni toivonut, että heidän rohkeutensa riittäisi tavoitella jälkimmäistä vaihtoehtoa, jonka näen voivan tarjota suomalaiseen mediakenttään jotain aidosti uutta. Ja jos jollakulla Suomessa resurssit tällaiseen on, on se ilman muuta Sanoma. Hesarin nettisivujen muuttuminen maksulliseksi oli allekirjoittaneen mielestä selkeä viesti oikeasta suunnasta. Tarjotaan verkossa enemmän, ja tehdään netistä selkeä uutispuolen kärki, jolloin ei ole enää taloudellisesti kannattavaa tarjota kaikkea pelkän mainosrahan varassa. Samalla avataan myös lehden pidemmät jutut verkkoasiakkaiden saataville. Luotetaan siihen, että sisältö on riittävän laadukasta, ja ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä.

Enää en olekaan niin varma. Mielenkiintoista, miten suuri vaikutus yhdellä, sisällöltään ontolta ja sävyltään selittelevällä artikkelilla olikaan. Enää en uskalla edes arvailla, mitä Hesarin toimituksessa tehdään, mitä siellä oletetaan lukijoiden haluavan tai millainen visio näin suureen muutokseen taustalla hyrrää. Toivottavasti edes hieman pelkkää muotoilua ja taittotekniikkaa syvällisempi. Olisi toki helppo todeta, että antaa Hesarin ryssiä asiansa, jos niin haluavat: ei sitä ole pakko lukea, eikä siitä ole ainakaan pakko maksaa. Totta tuokin, mutta kun tarkastelee vaihtoehtoja, jotka kotimaan uutisista raportoivat, ei minusta vaihtoehtoja juurikaan ole. Vai miten on, jos puhdas mainosrahoitteisuus riittää tarjoamaan tasan tätä. (MTV3:n nettisivujen suosituin artikkeli bloggauksen kirjoitushetkellä.) Vai onko tuo juuri sitä, mitä maksava asiakas oikeasti haluaa?

EDIT 19.12.2012 09:34 CET: Muotoilin muutamaa kohtaa uudelleen. Sisältö edelleen sama. Pitäisi opetella tekemään mielummin kerralla hyvä, sori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti