keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa, vai?


Alkuun disclaimer: Jutun kuvat eivät liity tekstiin, olen vain oppinut pitämään sattumanvaraisista kuvituskuvista.

Saksalaisten halpakauppojen konsepti on varmasti monelle varsin tuttu, vähintäänkin Lidl:n tasolla. Omia halpamerkkejä ja koruttomia, varaston kaltaisia myymälöitä, joista kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Tavoitteena on ainoastaan kyetä myymään tavarat asiakkaalle mahdollisimman halvalla. Jo mainitun Lidl:n lisäksi vastaavaa konseptia noudattaa täällä Aldi, jossa tulee vierailtua varsin useasti. Hyvään sijaintiin kun yhdistyvät oikeasti melkoisen halvat hinnat, joiden suhteen me opiskelijat olemme tunnetusti varsin heikkoja.

Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut paria, puhtaaseen hintaoptimointiin keskittyvän konseptin lieveilmiötä. En jaksa edes ajatella Suomessa vellonutta keskustelua Lidl:n tuotteiden huonommasta laadusta, ihan samaa perustavaraa se Pirkkakin on, eikä siitä ole nytkään kysymys. Olen lähinnä miettinyt, mitä oikeastaan saamme, jos emme ole valmiita maksamaan mistään ylimääräisestä. Tai kääntäen: Mitä saamme, jos haluamme vain bulkkituotteen, jonka ympäriltä kaikki muu on kuristettu pois?

Aihepiiriin minut johdatteli lähi-Aldini jopa suomalaisilla standardeilla mitattuna uskomattoman surkea palvelu. Halpakaupassa ollaan todella vaan töissä. Elämäänsä kyllästyneet työntekijät kiskovat kuormalavoja pitkin ahtaita käytäviä, jolloin asiakas väistää, tai jää alle. Kassojen takana istuu naikkosia, joiden ilmeistä voisi päätellä, ettei mikään ole ollut heidän elämässään hyvin koskaan. Tervehtiminen, tai edes välttämättä hinnan ilmoittaminen ei kuulu palveluun. Asiakkaiden tavaroita paiskotaan ja kassakonetta hakataan kuin alkoholistin vaimoa jouluaattona. Maksamisesta ja tavaroiden pakkuusta on suoriuduttava arviolta noin kahdessa sekunnissa, koska sen jälkeen seuraavan asiakkaan tavarat ja kassatädin murhaava katse lentävät päällesi.

Alkuun ihmettelin, miten tuollaisella asenteella saa pitää työpaikkansa, jopa Suomessa todennäköisesti asiaan puututtaisiin. Mutta lopulta aloin hahmottaa, että tämä taitaakin kuulua halpakonseptin ideaan. Aldissa et maksa ystävällisestä palvelusta, tai mistään muustakaan ylimääräisestä, kuten ostoskoreista. Maksat ainoastaan niistä edullisista bulkkituotteista, jotka kannat kassalle ja pakkaat laukkuusi.

Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä tai muista ulkoisista asioista ainoastaan kuluttajatutkimuksissa. Oikeassa elämässä ostopäätöstä määrittää tasan kaksi tekijää: tuotteen matala hinta, ja se, että sen saa heti. Palvelua halutaan, suorastaan vaaditaan, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan mitään. Tämä konkretisoitu erikoisliikkeissä, josta haetaan innolla asiantunteva palvelu, mutta tuote itsessään ostetaan sieltä, mistä sen saa tilattua halvimmalla, eli todennäköisesti Internetistä.

Logiikka on armoton. Miksi yrityksen kannattaa panostaa työtekijöidensä koulutukseen tai vaatia heiltä enemmän, jos se todellisuudessa pienentää vain katetta, kun asiakkaat eivät kerran ole valmiita maksamaan siitä? Tästä hämmentyneenä voisinkin heittää pallon: mitä mieltä olette? Haluammeko me tulevaisuudessa vain pelkkiä varastomyymälöitä, ja sitä itseään, ilman mitään ylimääräistä? Vai tuntuuko siltä, että hyvä palvelu, asiantuntemus, kiireetön ilmapiiri tai jokin muu "ylimääräinen" asia voisi olla jotakin, josta olisimme valmiita maksamaan ekstraa? Asiaan liittyy toki myös työllistävä puoli. Ilmaisia lounaita ei ole olemassa, ja jos asiakas haluaa vain koneen tai koneenkaltaisen työntekijän, on helppo karsia ylimääräinen ihmismassa pihalle. Voiton maksimi on kuitenkin jokaisen yrityksen perimmäinen tavoite.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti