tiistai 5. helmikuuta 2013

Ylioppilaslehti ja suomalaisen journalismin taso

Tänään kuuluu ilmeisesti puhua kakasta. Tai siis siitä, kun kaksi Ylioppilaslehden toimittajaa kirjoitti jutun siitä, miten he paskansivat housuunsa bussissa. Minusta kyseessä on lähinnä kahden henkisen lapsen yritys kohahduttaa ja toteuttaa itseään, eli toisin sanoen asia, jolle valtakunnallista palstatilaa ei tulisi uhrata. Myöskään minä en aio artikkelia sen kummemmin käsitellä, enkä edes linkkaa siihen. Ei ylitä uutiskynnystä niin sanotusti.

Ylioppilaslehdelle toki onnea valitsemallaan tiellä: on haasteellista yrittää mahduttaa samaan aviisin pissan ja kakan lisäksi myös journalismia, johon ulkopuolistenkin odotetaan suhtautuvan vakavasti. Ilmottaudun samalla vapaaehtoiseksi kärpäseksi kattoon neitokaisten tuleviin työhaastatteluihin. "Valitettavasti meillä pitäisi kyllä olla sisäsiisti." Tai mitä luulette, kumpi on pidemmän päälle parempi etuliite: BB- vai "kakka-"? Ehkä aiheesta saadaan vielä empiriaa.

Kuten niin kovin usein, paljon itse kohuwauta mielenkiintoisempaa on ollut sen jälkeinen keskustelu. Juttu innosti ihmiset puhumaan muun muassa vastineesta ylioppilaskuntien jäsenmaksuille, oikeudesta kohauttaa, siitä, mikä lopulta on taidetta, sekä siitä, paskotiinko oikeasti, ja vaatiiko bussiyhtiö toimittajilta korvauksia. Tämä kaikki siis pelkästään sillä otannalla, mikä sattui Facebookissa silmääni. En viitsinyt lähteä etsimällä etsimään lisää materiaalia, sillä juttu oli oikeasti mielestäni vain ja ainoastaan luokattoman huono. Ei ylitä vieläkään sitä uutiskynnystä.

Kakan jälkimainingeissa on puhuttu myös suomalaisen journalismin tasosta. Esimerkiksi JSN:n puheenjohtaja on ollut hyvin huolissaan. Myös Ilta-Sanomat huolestui kakan saamasta huomiosta antamalla sille huomiota.

Mutta toki, puhutaan ihmeessä huolestuneeseen sävyyn suomalaisesta journalismista. Siihen todellakin liittyy ongelmia. Yksikään näistä ongelmista ei kuitenkaan ole se, että erään ylioppilaskunnan lehti julkaisee kakkaa. Opiskelijalehdissä on ollut paljon oudompiakin juttuja, jotka on onnistuttu jättämään täysin omaan arvoonsa. Paljon itse aihetta suurempi ongelma on mielestäni se, että tapauksesta rakentamalla rakennettiin "kohu" ja sitä kautta uutisaihe. Tapahtuisikohan siellä Suomessa jotain oleellistakin, kysyn vain. Minä kun en täältä Saksasta käsin sitä näe.

Osallistun kyllä mieluusti keskusteluun suomalaisen median tasosta, jos siitä kerran halutaan niin kovin puhua. Voidaan aloittaa vaikkapa perkaamalla Internet-journalismin klikkijahtia, joka tuntuu johtavan disinformatiivisiin, vihjaileviin otsikoihin, sekä silppu-uutisiin, joissa ei usein ole sisältöä nimeksikään. Aiheeksi valitaan jokin kevyt, viihteellinen, hupaisa, kohumoka, wau, seksi, tai sitten vaikka se kakka.

Vai mitä mieltä olette seuraavista otsikoista. Kaikki kolme on poimittu mtv3.fi:stä, joka tietääkseni on suhteellisen merkittävä toimija suomalaisessa uutisvälityksessä. Kaikki otsikot myös löytyivät tätä tekstiä kirjoitettaessa palvelun etusivulta. "Ärsyttääkö lumipyry? Tästä syystä se onkin hyvä asia." "Kehittikö Pohjois-Korea oman älypuhelimen?" "Espanjalaistoimittaja Suomesta: Koulutusjärjestelmä on erinomainen, kuten myös itsemurhat." Tai entäpä nämä, maan kahden suurimman uutissivuston tarjoilemat vaihtoehdot: "Uusi muotidieetti huolestuttaa: 'Tässä on kyse sairaudesta.'" ja "Mikael Granlundilla on outo lempinimi Minnesotassa - tästä kuvasta kaikki sai alkunsa?". Kyllä, olen toimittaja: tämä on tärkeää. Klikkaa jo, saatana, ja katso onko vihdoinkin tässä!

Voidaan toki puhua tarjonnan lisäksi myös kysynnästä. Keskustelua voisi viritellä vaikka seuraavista aiheista: Miksi molemmat iltapäivälehdet ovat niin suosittuja, että muiden tiedotusvälineiden kannattaa matkia niitä nostaakseen omaa profiiliaan? Miksi suosituimpia ja luetuimpia uutisia ovat jatkuvasti kevyet, viihteelliset jutut tai vaihtoehtoisesti seksikohuwaut ja se, kenen moka oli noloin?

Tein tänä vuonna pitkästä aikaa uuden vuoden lupauksen. Lupasin, että en avaa yhtäkään Iltalehden tai Ilta-Sanomien sivuille osoittavaa linkkiä. En edes huumori- tai ironiamielessä. Klikkejä laskeva kone ei katsokaas näe, millaisin motiivein mihinkin juttuun on eksytty. Kävijä- ja sitä kautta kassavirran ehtyminen on ainoa keino, jolla meininki voi muuttua. Toinen vaihtoehto on toki tukea laadukkaampaa sisältöä aina, kun sitä on tarjolla. Esimerkiksi Long Play:n kaltaiset projektit vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta. Minulla ei myöskään ole mitään ongelmaa HS.fi:n maksumuurin kanssa, jos se takaa, että Hesari ei askella sisarlehtensä IS:n viitoittamalle tielle. Ehkä myöskään parjattu YLE-vero ei ole niin huono juttu. Netti on täynnä esimerkkejä siitä, mihin puhdas mainosraha riittää.

Tajusin muuten, että rikoin juuri uuden vuoden lupaukseni tätä juttua tehdessäni - toivottavasti oli sen arvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti