torstai 7. maaliskuuta 2013

Maan tapana ei ole ollut tietää

Olen tässä viime päivinä miettinyt, pitäisikö ruveta huolestumaan muutaman tunnetun suomalaisen älykkyysosamäärästä, mielenterveydestä vai koko järjestelmän absurdiudesta? Kysymys oli tietenkin retorinen, sillä oikeita vastauksia lienevät kaikki kolme.

Viittaan ennen kaikkea varmasti piakkoin jossain koko perheen viihdeohjelmassa esiintyvään turkulaiseen komediahahmoon, entiseen ulkoministeri Ilkka Kanervaan. Tämä absurdis-vekkulistinen "poliitikko" on omia syntymäpäivälahjuksiaan käsittelevässä hovioikeuden istunnossa toistuvasti puolustautunut sillä, ettei toimiessaan kaavoitusasioista vastaavan maakuntahallituksen puheenjohtajana ymmärtänyt päättävänsä kaavoitusasioista.

Kertoo karua kieltään "maan tavasta", jos Kanerva oikeasti kokee voivansa valehdella noin härskisti ja typerästi oikeuden edessä. Jos hän vielä kuvittelee tuon tason höpinän helpottavan omaa tilannettaan syvemmän kuopan kaivamisen sijaan, niin hyvää päivää. Kertoo myös paljon Kokoomuksen toimintakyvystä päättäjien rekrytointikanavana, jos tällaisilla lahjoilla varustettu kaveri pätevöityy vaikkapa ulkoministerin sangen vähäpätöiseen toimeen.

Olen myös miettinyt Kanervan höpinöille paljon karumpaa selitystä, jota ei tahdo uskaltaa sanoa ääneen siinä pelossa, että se onkin totta. Entä jos "meidän mies" Kanerva ei valehtelekaan? Entä jos se piru vie ei oikeasti tiennyt mistä maakuntahallitus päättää, vaikka toimi sen puheenjohtajana?

On ihan yleistä tietoa, että poliittisella uralla eteneminen vaatii kontaktien luomista ja erilaisissa luottamustehtävissä marinoitumista. Kärkirivin poliitikkoja kun katselee, niin tuntuvat istuvan jok'ikinen mitä kummallisempien kissanristimisseurojen hallituksissa. Luottamustehtäviä jaettaessa ilmeisesti nyrkkisääntö kuuluu: enempi parempi. Kokouspalkkiot juoksevat ja ansioluettelo ulottuu puoleen väliin naapuripitäjää, mutta kuka nyt oikeasti jaksaa aina selvittää, mitä kussakin porukassa muka pitäisi tehdä? Kun kerää itselleen kaikki tarjolla olevat tehtävät ja vielä pari päälle, niin onko se nyt ihme, että välillä rapatessa roiskuu?

Tämän ajan trendi on ilmeisesti toimia merkittävässä asemassa, ja tehdä kaikille selväksi, ettei oikein ymmärrä ympäröivää maailmaa, eikä välttämättä ole tehtäviensä hoidon tasalla. Kanerva ja samassa yhteydessä esiintynyt liikemies Toivo Sukari ovat pyrkineet vakuuttamaan asiasta peräti oikeuslaitosta, mutta eipä presidentti Niinistön kampanja "en ymmärrä, että lahkolaisjärjestö tekee härskiä käännytystyötä käyttäen syrjäytymistä kulissina ja keppihevosena" jää juuri pekkaa pahemmaksi. Pidemmällä muistilla varusteltu voi myös meditoida esimerkiksi Antti Kaikkosen oikeudenkäyntiä. Eipä hänkään tiennyt mistään mitään, eikä ainakaan ymmärtänyt tehneensä mitään väärää. Saipa entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäkikin urkkimansa tiedot pyytämättä ja yllätyksenä - kenties myös ymmärtämättään.

Kaiken tämän hyvä puoli on se, että mitään komediasarjaa ei tarvitse seurata. Mikään näyttelijäkaarti ei pääsisi lähellekään näiden tosielämän sankareiden kommelluksia. Eduskunnan keskustelutunti tai puoli yhdeksän uutiset vain auki, ja taas riittää pitkäksi aikaa mietittävää - mistä näitä oikein tulee? Mieleeni jää kuitenkin yksi kysymys. Jos kukaan ei koskaan tiedä, ymmärrä tai käsitä mitään, kuka ne päätökset sitten tekee?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti