torstai 11. heinäkuuta 2013

Päivi Räsänen, kirkko, kansalaistottelemattomuus ja laki

Onpa kulunut taas hetki poissa blogin parista. Noh, oikea aika vaivihkaisen paluun tekemiseen lienee uutishiljainen heinäkuu, jolloin kenelläkään ei tunnetusti ole mitään sanottavaa, tai edes aikaa kuunnella - onhan Suomi käytännössä suljettu.

Ei kuitenkaan huolta. Kyllä kohu aina jostain saadaan aikaiseksi. Useampi lehti uutisoi eilen (10.7.) sisäministeri Päivi Räsäsen linjanneen viime lauantaina (6.7.) puheessaan Raamatun voittavan maallisen lakirjan, mikäli nämä kaksi ovat ristiriidassa. Ehdin jo kertaalleen kimpaantua ja kirjoittaa melkoisen ranttaustekstinkin aiheesta. Miksi vasta eilen, jos puhe kerran oli jo lauantaina? Miksi ei jo maanantaina tai heti sunnuntaina? Sisäministeri ja kansanedustaja kyseenalaistaa lainkuuliaisuuden, jos lakiteksti ei vastaa  omia mieltymyksiä. Eroa, saatana! Eräs facebookissa käyty keskustelu sai kuitenkin minut rauhoittumaan ja miettimään asiaa vielä kertaalleen niin kiihokottomasti kuin suinkin kykenen. Jätetään huomiotta se, että Päivi Räsänen ei edusta kannattamaani maailmankuvaa ja kysytään rehellisesti: mitä ministeri oikein sanoi, ja mitä johtopäätöksiä sen pohjalta voi ja tulisi vetää?

Räsäsen puheen löytää kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä. Kyseessä on varsin pitkä, ja myös varsin puiseva, ja ainakin allekirjoittanutta ahdistanut teksti. Tästä huolimatta, tai oikeastaan tästä syystä se kannattaa lukea alusta loppuun asti. Puhe sisältää melkoisen mielenkiintoista tavaraa (kristin)uskon ja muun yhteiskunnan välisistä suhteista, ja vaikkei kyseessä poliittinen puhe olekaan, kertoo se varmasti myös jotakin Räsäsen puheenjohtamien Kristillisdemokraattien poliittisista tavoitteista. Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä Räsänen sanoo puheessaan lain ja uskonnon suhteesta.

"On hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana. Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella. 

Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat: 8"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta. "

Tästä Räsänen jatkaa vielä lainaamalla Martti Lutheria, joka kehottaa mieluummin suututtamaan maallisen esivallan kuin Jumalan, jos jomman kumman tahtoa on rikottava. Lainauksen perään Räsänen kuitenkin huomauttaa kyseessä olevan Lutherin, ei hänen itsensä mielipide. Seuraavaksi Räsänen keskittyy puhumaan siitä, miten kristityn tehtävä on julistaa Raamatun sanaa, vaikka tällä olisi hintansa.

Kysymys kuuluukin, mitä tältä pohjalta voi sanoa? Onko poliitikolla, saati poliisia johtavalla sisäministerillä oikeus kehottaa kansalaistottelemattomuuteen, mikäli laki on ristiriidassa kansalaisen uskonnon, maailmankuvan tai omantunnon kanssa? Entä miten tulisi suhtatua kansalaistottelemattomuudesta seuraaviin rangaistuksiin? Onko kansalaistottelemattomuus hyväksyttävää vain, jos samalla hyväksyy saamansa rangaistuksen, vai saako koko demokraattisesti säädetyn laki- ja oikeusjärjestelmän kyseenalaistaa, koska henkilökohtainen maailmankatsomus? (Tulee muuten vahvasti mieleen erään kansanedustaja Halla-ahon ja Korkeimman oikeuden välinen tapaus)

Räsänen kommentoi puheestaan noussutta kohua ainakin kotimaa24.fi -verkkosivuilla, sekä tämän päivän Helsingin Sanomissa. Nämä tai alkuperäisen puheen kokonaan lukemalla saa eilistä uutisointia paremmin selville, mitä lainsäädäntöä Räsänen konkreettisesti tarkoittaa. Kyse on, yllätys yllätys, abortista, eutanasiasta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Tältä pohjalta Räsäsen kommentit asettuvat kontekstiin, jossa kristityn tulee vastustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien parantamista lainsäädännön keinoin, eutanasian sallimista (koska silloin tapetaan kaikki vanhukset ja vammaiset, ja kaikki jolla ei ole rahallista arvoa), sekä vapaata aborttioikeutta. Mitä taas kysymykseen oman vakaumuksen ja lainsäännön suhteista tulee, tavoitteena on ilmeisesti se, että kiusalliset tilanteet pyritään väistämään rikkomatta sen enempää lakia kuin omaatuntoaan vastaan - esimerkiksi lääkärinä eroamalla virastaan. Olisi muuten mielenkiintoista nähdä, miten tältä pohjalta Räsänen toimisi kansanedustajana eduskunnassa, joka hyväksyy sukupuolineutraalin avioliittolain.

Mitä Räsäsen puheen pohjalta pitäisi siis ajatella. Huomaa kyllä, että Räsänen on ennen kaikkea poliitikko. Puheen Luther-lainaus on kenties kaikkein voimakkain kannanotto siitä, että lakia, joka ei ole Raamatun sanan mukainen, ei tule noudattaa. Räsänen kuitenkin huolehtii, että asiat sanotaan Lutherin, ei hänen itsensä suulla. Pitkä lainaus kuitenkin on puheessa, eikä se varmasti ole siellä sattumalta. Sillä on merkitystä.

Mutta oleellisempaa lienee kuitenkin se, mitä Räsänen sanoo omissa nimissään? Eutanasiaa ei tule sallia, abortti on väärin, eikä homoseksuaaleille tule myöntää samoja oikeuksia kuin heteroille. Räsäsen mielestä nyky-yhteiskunta on loitonnut liikaa kristillisestä arvopohjasta. Nyt ihan rehellisesti: Kuka ei tiennyt ennen viime lauantaita, että sisäministerimme, sekä hänen edustamansa puolue ajavat tällaista politiikkaa?

Minä en pidä siitä suunnasta, johon Räsänen haluaa maatamme viedä. En olisi halunnut Kristillisdemokraatteja hallitukseen, koska en pidä uskonnon ja politiikan sotkemisesta toisiinsa. Hyväksyn kuitenkin sen, että Räsäsen edustamille arvoille on olemassa aitoa kannatusta siinä määrin, että hänet ja muutama muukin on puolueesta eduskuntaan valittu. Sitä pitää myös kunnioittaa. En pidä fundamentalismista minkään asian suhteen. Siksi myös kansalaistottelemattomuus on mielestäni hankala aihe. Onko minulla oikeus olla noudattamatta lakeja, joiden koen olevan joko maailmankuvani, omantuntoni tai sen hetkisen mielentilani vastaisia? Entä olenko itse valmis antamaan muille saman oikeuden, vaikka he perustelevat toimintaansa asioilla, joita minä pidän vastenmielisinä? Olisiko oikeampaa vaatia kunnioitusta demokraattisesti säädetyille pelisäännöille, jos ne kerran nauttivat enemmistön kannatusta? Hyväksyä, että valtaosa maanmiehistäni ajattelee tässä tilanteessa eri tavoin kuin minä. Jos ei kelpaa, niin muuttaa muualle. Niin tai näin, (tämäkään) asia ei ole niin yksinkertainen tai mustavalkoinen kuin jo itsekin kiukuspäissäni ehdin kuvitella.

Entä mitä tapahtuu seuravaaksi? Näemmä samaa kuin aina ennenkin. Päivi Räsänen avaaa suunsa, ja ihmiset eroavat kirkosta. Olisi helppoa arvostella logiikkaa. Räsänen ei ole kirkon virallinen linja tai edustaja. Jos mielipiteet eivät miellytä, älä äänestä kristillisdemokraatteja. Toisaalta, myöskään kirkko ei ole ottanut selkeää linjaa Räsäsen kommentteihin. Arkkipiispa kyllä totesi, ettei Räsänen edusta asiassa kirkon linjaa. Hyvä niin - nyt kun vielä joku kertoisi, mikä kirkon linja Räsäsen käsittelemiin teemoihin (homojen oikeudet, abortti, eutanasia) on.

Kyseessä taitaa pohjimmiltaan sittenkin olla vain tyypillinen kesäuutinen - rakentamalla rakennettu kohu. "Toimittajat irroittivat kommenttini asiayteydestään" on ehkä maailman kulunein selitys, mutta tässä tapauksessa siinä saattaa olla myös perää. Voi olla, että Räsänen oikeasti haluaa lain perustuvan Raamattuun, eikä suvaitse kristinuskon kanssa ristiriitaisiksi tulkittavien lakien noudattamista, mutta ei sitä hänen puheensa perusteella voi suoraan todeta. Hauskaa sinällään: jos kohu kerran haluttiin, olisi puhe tarjonnut siihen useita muitakin mahdollisuuksia. Miltä kuulostaisi esimerkiksi: "Sisäministerin mielestä on kannatettavaa, että enemmistö voi syyllistää ja syrjiä vähemmistöjä näiden syntyperäisten ominaisuuksien pohjalta." Ai kuinka? No, katsokaa itse: 

"Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys. "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti