keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kykeneekö länsi politiikkaan, joka tekee kipeää?

Minulle on opetettu, että länsivallat puolustavat arvoja kuten ihmisoikeudet, yksilönvapaudet ja demokratia. Minulle on myös kerrottu nykyisen globaalin maailman monimutkaisen keskinäisriippuvuuden tekevän voimapolitiikasta ja etupiiriajattelusta paitsi vanhanaikaista, myös käyttökelvotonta. Viimeisten viikkojen aikana rakas naapurivaltiomme Venäjä on presidenttinsä johdolla kuitenkin heittänyt melkoisen kysymysmerkin näiden molempien näkemysten päälle.

Asiaa on turha kaunistella. Omaa valtapiiriään mustasukkaisesti vahtiva Venäjä miehitti osan naapurivaltiostaan epämääräisen tekosyyn varjolla, ja järjesti nopeassa tahdissa tarvittavat kulissiäänestykset sekä -lait. Tätä kirjoittaessa Krimin niemimaa on allekirjoitusta vaille osa Venäjää ja seuraavat spekulaatiot kohdistuvat jo Itä-Ukrainaan. Vetämättä liikoja mutkia suoriksi voi väittää tilanteen kyseenalaistavan ainakin demokraattisten arvojen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteet sekä välillisesti myös Euroopan turvallisuuden.

Voisi kuvitella tärkeitä arvojaan haukan lailla vahtivan lännen vastaavan jyrkästi, vaan toisinpa on käynyt. Länsivaltojen reaktiot ovat olleet parhaimmillaankin hajanaisia. Vastatoimilla on lähinnä spekuloitu ja ainoaa konkretiaa edustavat yksittäisten henkilöidenvarojen jäädytykset ja matkustusrajoitukset. Venäjä lieneekin polvillaan millä hetkellä hyvänsä.

Suomessa on edetty vastaavalla linjalla, ja useiden poliitikkojen suurin huoli onkin tuntunut olevan se, miten Ukrainan kriisi vaikuttaa idänkauppaan. Niin, idänkauppa on tärkeää. Mitä nyt kauppakumppani-naapurimme miehittää osaa toisesta naapurivaltiostaan. Ei anneta sen häiritä. Tiivistettynä koko lännen viesti onkin mielestäni tähän mennessä ollut selvä. Meitä ei tarvitse pelätä, Voitte tehdä mitä haluatte.

Sanon suoraan: Minusta Venäjän toiminta sotii länsivaltojen keskeisimpiä arvoja vastaan. Toisen valtion alueiden liittämistä itseensä voimatoimin ei tule hyväksyä missään oloissa, ja vastatoimien tulisi olla tämän mukaisia. Puhun jyrkistä vastatoimista, mutta täsmennetään tässä vaiheessa, että en tarkoita sotilaallisen voiman käyttöä. Suoraa konfliktia idän ja lännen välillä ei halua kukaan, ei edes Putin. Kahden tai useamman ydinasein varustetun valtion välienselvittelystä tuskin voi seurata mitään hyvää.

Rohkenen silti väittää, että Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on käsissään kaikki avaimet, joilla Venäjä voidaan pakottaa selkä seinää vasten ampumatta laukaustakaan. Tavoitteena ei kuitenkaan saa olla kiristäminen, vaan tilanne, jossa myös Putinin on pakko edetä neuvotellen.

Avain tähän löytyy taloudesta. Euroopan Unionin on lukemattomia kertoja sanottu olevan samanaikaisesti sotilaallinen kääpiö, mutta taloudellinen jättiläinen. Ja kun raha kerran pyörittää maailmaa, eikö taloudellisen painostusvoiman pitäisi riittää saamaan asioita aikaiseksi?

Suomessa tunnutaan keskittyvän lähinnä siihen, miten mahdolliset rankat talouspakotteet vastatoimineen vaikuttaisivat kauppasuhteisiin, ja venäläisestä energiasta riippuvaisen Euroopan talouteen. Asiaa voi kuitenkin katsoa myös toisesta näkökulmasta. Venäjän talous on erittäin yksipuolinen ja raaka-ainekeskeinen. Toisin sanoen, siinä missä EU:n on tuotava energiaa ulkopuolelta, on Venäjän saatava kaasunsa ja öljynsä myytyä. Asiaa voi havainnollistaa esim. oheisilla kaavioilla, joista selviää hyvin, miten ison asiakkaan EU:n jäsenvaltiot Venäjälle muodostavat. Putin ei myöskään hallitse tyhjiössä. Jos oligarkien bisnekset karahtavat kiville, luottamus harjoitettuun politiikkaan putoaa välittömästi.

Ehdotankin siis tiukkaa kauppa- ja ostosaartoa. EU ilmoittaa, että mikäli Venäjä ei vedä joukkojaan Ukrainan maaperältä ja aloita neuvotteluita, EU ei osta pisaraakaan kaasua tai öljyä Venäjältä. Kyseessä ei saa myöskään olla pelkkä bluffi, vaan uhkaus on tarvittaessa toteutettava. Putin on jo osoittanut, että hän osaa pelata kovaa. Tässä voisi olla vastaus, joka liikkuu samassa mittaluokassa.

Nyt joku jo huutaakin: tuohan satuttaa meitä itseämme ja syöksee muutenkin huteran talouden uuteen syöksyyn. Ja totta, niin varmaankin tapahtuisi. Ja juuri tässä olemmekin pointtini ytimessä. Kysymys kuuluu, kykenevätkö länsimaat puolustamaan arvojaan myös tilanteessa, jossa se vaatii uhrauksia? Löytyykö EU:n tai Yhdysvaltojen suunnalta solidaarisuutta tukea niitä, joita kauppsaarto löisi kaikkein pahiten? Kykenevätkö läntisten demokratioiden yhteiskunnat tekemään politiikkaa, joka on myös jotain pois heiltä itseltään. Ainakaan toistaiseksi näyttöä mistään tällaisesta ei ole. Läntinen demokratia vaikuttaa lähinnä vaalilupausautomaatilta, joka kykenee tekemään valintoja vain helpoissa tilanteissa.

Pokeritermein voisi todeta Putinin katsoneen korttimme. Länsimaat uhoavat usein puolustavansa demokratiaa, ihmisoikeuksia sekä valtioiden itsemääräämisoikeutta. Esiinnymme vapaan maailman esitaistelijoina, mutta miten käykään, kun arvomme laitetaan todelliseen testiin? Ehkä arvopalettimme olisikin syytä päivittää nykypäivän todellisuutta vastaavaksi. Ehkä länttä ei pyöritäkään usko mihinkään yhteiseen arvopohjaan tai yhteiskunnalliseen malliin. Kenties täällä puolustetaankin ainoastaan omaa lyhyen tähtäimen voittoa. Bisnes bisnes ja bisnes, niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Demokratia tai ihmisoikeudet ovat meille rakkaita, ja olemme valmiit puolustamaan niitä jokaisessa juhlapuheessa – kunhan ne eivät vain uhkaa voitontavoitteluamme.

Krimin kriisiä on jo keretty vertaamaan vuoden 1938 tilanteeseen. Irvileuat ovat kyselleet, kuka ryhtyy meidän päiviemme Neville Chamberlainiksi, ja ”pelastaa rauhan meidän ajallemme”. Ehkä olisi kuitenkin syytä muistaa, että samoilta vuosilta löytyy myös hyvin toisenlaisia ajatuksia ja puheita. Jos minulta kysytään, voisimme ehkä mieluummin etsiä aikamme Rooseveltia, joka lausuisi jotain vastaavaa:

We must be the great arsenal of democracy. For us this is an emergency as serious as war itself.

1 kommentti:

  1. +1. Jos ei pystytä pelaamaan kovilla, eli olla valmiita vastaamaan, silläkin uhalla, että vie myös omasta elintasosta, Länsi häviää tämän 100-0. Ja aika moni kansainvälinen sopimus nopeasti menettää merkityksensä. - v

    VastaaPoista