perjantai 28. marraskuuta 2014

Tahdottaisiinko myös jotain muuta?

Eduskunnan tämän päiväinen äänestystulos hymyilyttää ja piristää aidosti, vaikka minulle kysymys tasa-arvoisesta avioliittolaista oli itsestäänselvyys.

Maailma on isoilta osiltaan oikeastaan aika hirvittävä paikka täynnä tuskaa ja kärsimystä. Jos eteen tulee mahdollisuus parantaa pienenkin ihmisjoukon asemaa ja elämää ilman, että keneltäkään otetaan mitään pois, miksi tilaisuus jätettäisiin käyttämättä? Eri asteisia nollasummapäätöksiä tarvitsee tehdä ihan yli oman tarpeen muutenkin.

Koska itse hahmotin tasa-arvoisen avioliiton tällaisena yksinkertaisena rutiiniasiana, joka olisi pitänyt hyväksyä olankohautuksella osana eduskunnan rutiinitoimintaa, myönnän että minun oli ajoittain hieman vaikea käsittää, miksi aloite kohtasi niin voimakasta vastarintaa, ja myös äänestyksestä tuli odotetusti varsin täpärä.

Uskonnolla vastustamisen pystyin vielä joten kuten hahmottamaan. Jos kerran kokee, että sydämessä puhuva jumala sanoo ei ja että omaa uskoa on julistettava muille tai muuten toimii itsekin väärin, niin minkäs siinä teet. Ei kai niistä lähtökohdista voi äänestää kuin yhdellä tavalla?

Tosin ei moderni valtio silti voi toimia yhden uskonnon vaatimusten mukaisesti - uskonnonvapaus ei tarkoita uskontopakkoa. Jokainen kirkko sen sijaan hoitakoon omat asiansa kuten haluavat, siihenhän tällä lailla ei edes yritetty puuttua.

Uimahalli/seksiliitto/kidnappaus-puheet sen sijaan eivät vain yksinkertaisesti mahtuneet tajuntaani. Alkoi tuntua, että näille puhujille tärkeintä oli löytää aivan mikä tahansa perustelu ja huutaa se hädissään ilmoille. Mikä tahansa syy, täysin järjestä, logiikasta, tutkimustiedosta, saati empatiasta välittämättä - siis oikeasti aivan mitä tahansa, jotta ne homot nyt vain saataisiin takaisin kaappeihinsa. Minua ihan aidosti pelottaa, että ihmiset, jolla on tällaisia kaiken ajattelun tappavia sokeita pisteitä, päättävät myös esimerkiksi valtion rahankäytöstä tai turvallisuudesta.

Laki on nyt joka tapauksessa hyväksytty ja mielestäni oleellisin pointti tulee tässä: Tasa-arvoisen avioliittolain kampanja mobilisoi kysymyksen molemmille puolille valtavia ihmismassoja, joita ajoi intohimo ja jotka olivat myös valmiita tekemään töitä ja tuomaan rohkeasti esille omia mielipiteitään ja näkemyksiään. Voitaisiinko tästä ottaa ottaa mallia?

Elämme taloudellisesti hankalia aikoja. Euroopan turvallisuusympäristö horjuu. Suomi on teollisuuden rakennemuutoksen kourissa ja eläkepommi tikittää. Lisäksi hoitamaton ilmastonmuutos ja luonnonvarojen liikakäyttö kasaavat lisää mustia pilviä horisonttiin. Olisikohan siis korkea aika, nostaa myös muita poliittisia kysymyksiä samalla tavalla julkiselle agendalle?

Tahdon 2013 -prosessi näytti, miten asioita voidaan modernissa demokratiassa edistää, kun vain tahtoa on. Kampanjan aikana nähtiin, että meillä osataan käydä mielipiteenvaihtoa ja argumentoida muuallakin kuin Suomi24-sivustolla. Kansalaiset osoittivat pystyvänsä halutessaan pitämään kansanedustajat varpaillaan ja osoittamaan, että heidän työtään kyllä seurataan myös vaalien välillä,

Toimiva demokratia vaatii kiinnostuneita kansalaisia, jotka valvovat edustajiaan. "Suomessa valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta", sanotaan perustuslaissakin. Tänään kansa näytti edustajilleen, mutta ehkä myös itselleen, mihin on mahdollista pystyä. Olisiko siis hyvä aika tahtoa jotain muutakin? 

1 kommentti:

  1. Lisää tasa-arvoa kiitos! Tänä aikana, jolloin sanaa "feminismi" on ehdotettu ärsyttävimpien joukkoon (???). Tasa-arvoa ja kunnioitusta. Maailmanrauhaa. Riiston ja ahneuden bannaamista. Semmosia pieniä toiveita.

    Ja kiitos kirjoituksesta. Pelästyin otsikkoa, mutta sitten luin tekstin. Kyllä, maailmassa on paljon parannettavaa, hyvä että saatiin yksi itsestäänselvyys pois alta, mutta vielä on monta selätettävänä. Mulle tämä äänestys oli paljon symbolisempi kuin pelkkä kysymys avioliitosta. Kysymys on samoista oikeuksista kaikille. Mielenkiintoista on tietysti myös nähdä kansanedustajien kannat. Perusteluita ei ole ja sitten aletaan kiukuttelemaan.

    Lähinnä mua ehkä vähän ärsyttää tässä tekstissä se sävy, että ohitetaan tää juttu nyt olankohautuksella, että joo joo, meni jo, eiköhän tää nyt ollut itsestään selvää. No ei se oikeastaan ollut, äänestys oli tiukka. Ihmiset saa nähdä huisina vaivaa ja olla rohkeita seisomaan asiansa takana. Hienoa, jos tosiaan oltaisiin siinä pisteessä, että nää asiat olisi läpihuutojuttuja. Tätä ei voi oikein sellaiseksi sanoa, ja nyt saa mielestäni hehkuttaa ja juhlia.

    Mielestäni Tahdon-kampanja oli tosi hyvä. Itse luulin, että juttu kosahtaa, suhtauduin hyvin negatiivisesti. Voi että olen iloinen kun kuulin tuloksesta (vaikka oikeastaan avioliitto ei ole koskaan tuntunut kauhean fiksulta kenellekään imho :---D )! Ihmiset jotenkin yhtäkkiä ovat tuntuneet heränneen... Hetkonen, ehkä minunkin mielipiteelläni on väliä.. Ehkä jos äänestäis seuraavissa vaaleissa...? Ai, naapurin Perakin kehtas laittaa profiilikuvan facebookissa asian X puolesta, no ehkä sitten minäkin. :D Hienoa, hienoa. Seuraavaksi voitais vaikka miettiä jos translakiuudistus menis läpi, ja muita ihmisoikeusjuttuja....

    http://ask.fm/JuudasKannisto/answer/121995806141

    https://www.amnesty.fi/vetoomukset/translakiuudistus-vaarassa/

    VastaaPoista