sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Se on vain viestintää, pösilö

Kokoomuslainen valtionvarainministeri kehtasi valehdella kansanedustajille. Samaan aikaan hänen ministeriössään pyritään hallitsemaan julkisuutta siten, että epämiellyttävät asiat pysyisivät keskustelun ulkopuolella. Rakkaat kansalaiset: tältä se nyt vaan näyttää, kun muodosta tulee sisältöä tärkeämpää.

Miksi Alexander Stubb valehteli? Hänellä täytyy olla hallussaan pyhä totuus ja tavoite, jonka nerokkuuden ymmärtämiseen meidän tavallisten kansalaisten ymmärrys ei vain riitä. Niinpä valehtelu jäi miehen ainoaksi vaihtoehdoksi. Kyllä kansa tajuaa, kun hanke on saatu läpi ja sen hedelmiä päästään korjaamaan.

Eikö kuulosta uskottavalta? Näin sen on kuitenkin oltava, koska muut vaihtoehdot olisivat vielä puistattavampia. Joko Stubb tietää itsekin ajavansa väkisin läpi huonoa hanketta, mutta tekee sen silti - syistä, joita voimme vain arvailla. Tai sitten hän ei ole itsekään ymmärtänyt asiaa, vaan toistelee muiden hänen suuhunsa asettamia lauseita tajuamatta niiden sisältöä. Varsinkaan viimeisin ei oikein kuulosta mieheltä, jolla kuitenkin on tohtorin paperit.

Olipa syy mikä tahansa, valehtelusta Stubb jäi kiinni - se on fakta. Selitellä tai kaunistella voi yrittää, mutta asia ei sillä miksikään muutu. Stubbin onneksi nykypolitiikassa on kyse vain viestinnästä, ei asiasisällöistä. Tällaisen kohun kohdalla tärkeintä onkin muistaa kriisiviestintä: nopea ja suora virheen myöntäminen anteeksipyynnön kera ennen kuin tilanne pahenee. Näin osaisi jokainen viiden pennin viestintäkonsultti kertoa.

Ja näinhän Alex tekikin. Toteutus, eli "sori, mun moka" tosin jäi sen verran ylimieliseksi, että veikkaan puolueen viestintäihmisten repineen muutaman hiustukon päästään. Mutta ei hätää, tämä on Suomi. Täällä eivät kansanedustajat eroa natsismin takia, niin miksi ministerin palli heiluisi yhdestä valheesta.

Hetken jaksaa joku vassaripomo räksyttää, mutta kohta tulee uusi kohu, tämä unohtuu, business as usual, tämän päivän lehti on huomisen kalankääre, tiedätte kuvion, Sillä pitää muistaa, että pohjimmiltaan tässäkin on kyse julkisuuden hallinasta ja sitä tekevistä vaikuttamisviestinnän ammattilaisista.

Kansa järkyttyi, kun valtionvarainministeriöstä vuodettiin Aamulehdelle muistio, jossa ministeriön viestintäosasto suunnitteli sitä, miten mediaa ohjattaisiin keskustelemaan hallintarekisterin positiivisista puolista ongelmallisten sijaan. Näinkö politiikkaa tehdään? Ei uskalleta pureskella vaikeita asioita ja alistaa omia perusteluita julkisen syynin alle. Kyllä, juuri näin sitä tehdään. Samalla tavalla tehdään muuten myös yritys- ja yhteisöviestintää.

Jos joltakulta on jäänyt huomaamatta, kerron salaisuuden. Suomeen on syntynyt valtava määrä erilaisia viestintätoimistoja. Samoin yritykset ja valtion viranomaiset panostavat nykyisin aiempaa enemmän julkisuudenhallintaan ja imagonsa muokkaukseen. Jokainen pyrkii ideaalitilanteeseen, eli ohjaamaan julkista keskustelua vain itselle mieluisiin asioihin.

Tavoitetilassa saadaan media ja sen mukana kansalaiset juoksemaan haluttujen asioiden perässä ja vaikenemaan lopuista. Keinotkaan eivät ole mitään kovin ihmeellisiä, saati laittomia. Tehdään vain homma toimittajalle helpoksi. Tässä sinulle (ja vain sinulle) valmiiksi pureskeltu ja laadukkaasti kirjoitettu taustamuistio, ole hyvä. Haastattelu yksinoikeudella, vain sulle hei. Tiedotustilaisuus vain teille, harvoille ja valituille. Te olette erityisiä.

Mitä tiukempaa medialla taloudellisesti on, sitä helpommaksi tulee viestintätoimistojen työ. Moni taitava toimittaja hyppää mieluusti pöydän toiselle puolelle vakaampien tulojen ja työolojen toivossa. Edes hullujen möykkäämää "palautetta" ei tarvitse vaikuttajaviestinnän maailmassa kuunnella.

Journalismin puolelle jäävillä toimittajilla kiire ja paineet pahenevat. Pitäisi tehdä koko ajan enemmän, vaikka rahaa ja aikaa on vähemmän. Laadukas, suoraan uutismuotoon kirjoitettu yrityksen tiedote saattaa olla liian iso houkutus. Eiköhän siinä faktat ole kohdillaan, ei jokaista kulmaa aina tarvitse tarkastaa. Ulos vaan!

Media-alalla puhutaan paljon uusista välineistä, kanavista ja tavoista tehdä journalismia digiajalla. Pointtinsa siinäkin, mutta samalla tarvitsisimme aivan sitä perinteistä, työnsä kunnolla hoitavaa mediaa enemmän kuin koskaan. Mitä useampi mediatalo liittyy ensimmäisen ärsykkeen perässä juoksevien sopuleiden joukkoon, sitä enemmän tarvitaan myös hidasta vastapainoa. Mitä enemmän kaikki perustuu siihen, miltä asiat näyttävät, sitä enemmän tarvitaan toimittajia, joilla on kykyä ja mahdollisuus penkoa myös sitä, mitä asiat ovat ja mistä ne johtuvat.

Tämä puolestaan vaatii laatua toimittajilta. Se vaatii välineiden hallinnan lisäksi myös tietämystä - sitä vanhaa kunnon lukeneisuutta. Jotta osaisi kaivaa oikeasta paikasta, on ymmärrettävä enemmän kuin sumuttaja. Laadun synty vaatii myös sitä, että mediatalot voivat tarjota työrauhan toimittajilleen. Se taas maksaa rahaa, jota laskevan levikin firmalla ei ole.

Joten jälleen kerran: mahdollisuus korjata julkisuus ja sitä kautta ehkä myös politiikka on teillä, rakkaat kansalaiset. Älkää tyytykö ilmaiseen klikkijournalismiin, repivimpään kohuun ja törkeimpään otsikkoon, vaan maksakaa laadusta. Voit olla varma, että se pelkästään markkinoita ymmärtävä excel-niilo Oy Lehti Ab:n johtokunnassa kyllä seuraa perässä.

Infosotaa tutkinut sotatieteiden tohtori Saara Jantunen sanoi hyvin: "Lehden tilaaminen on helvetin isänmaallinen teko." Asiayhteys oli toki toinen, mutta sopii minusta hyvin myös tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti